Poliittinen ohjaus ja virkamiesten näkemykset törmäsivät yhteen työ- ja elinkeinoministeriössä.
Isojen linjojen veto kuuluu ministerille – mutta virkamiesten on kannettava huolta päätöksenteon johdonmukaisuudesta.
Helsingin Sanomat kertoi (26.6.) työ- ja elinkeinoministeriössä (TEM) alkuvuonna syntyneestä kahnauksesta, jossa vastakkain olivat ministerin poliittinen avustaja ja virkamieskunta. Tapaus liittyi päätökseen, jolla ministeriö jakoi avustuksia maahanmuuttajien kotoutustyötä tekeville järjestöille.
Ministeri Jari Lindströmin (uv.) erityisavustaja yritti poistaa virkamiesesityksestä muun muassa somalijärjestöjen avustuksia. Toiminta sai virkamiehet takajaloilleen, ja asiaa selvittivät lopulta ministeri ja ministeriön korkein virkamies, kansliapäällikkö Jari Gustafsson.
Virkamiesten ja ministerin esikun-tien väliset jännitteet eivät ole uutta. Väännöt nousivat pintaan esimerkiksi toistakymmentä vuotta sitten, kun ministeriöihin luotiin poliittisten valtiosihteerien järjestelmä.
Nyt valtiosihteerien määrää on kutistettu. Sipilän hallituksessa heitä on neljä, kun ministeriöitä on 12.
Esiin nousseeseen tapaukseen liittyy käytännöllisiä ja periaatteellisia näkökohtia. Keskeiset poliittiset linjanvedot kuuluvat hallinnonaloilla ministerille. Kansliapäällikön tehtävänä taas on johtaa ja valvoa ministeriöiden käytännön työtä.
Poliittisessa ohjauksessa ministeri käyttää erityisavustajiaan. Virkamiesten tehtävä on hyödyntää asiantuntemustaan muun muassa sen takaamiseksi, että ministeriön tekemät päätökset ovat lainmukaisia, johdonmukaisia ja tasapuolisia.
TEM:n jupakan näyttää laukaisseen pari seikkaa. Ensinnäkin virkamiesten mielestä ministerin nyt jo entinen erityisavustaja pyrki ohjaamaan heidän työtään sivusta.
Tämä hermostutti myös kansliapäällikkö Gustafssonin. Hänen mukaansa virkamiesten ohjauksen pitää kulkea hänen kauttaan. Sydämistymisen astetta kuvaa se, että hän luonnehti ministerin avustajan toimintaa pöyristyttäväksi.
Toinen seikka, joka nosti virkamiehet takajaloilleen, oli avustajan vaatimusten sisältö. Hän vaatii maahanmuuttajien kotouttamista tukevien järjestöjen määrän karsimista – virkamiesten mielestä – ilman objektiivisia perusteita, ideologisin syin. Halla-ahon perussuomalaisiin nyt kuuluva avustaja ehdotti tukea saavien järjestöjen joukon pudottamista 12:sta kuuteen.
Ministeri Lindström on kummeksunut tapaukseen liittyvää kohua. Hänen mukaansa avustaja oli toiminut niin kuin hänen kuuluukin, kysynyt virkamiesesitykselle perusteluja. Vaatimus kuuden järjestön pudottamisesta pois ei kuitenkaan kuulosta pelkältä kyselyltä.
On selvää, että kun valtio myöntää rahaa järjestöille, niiden toiminnalle on asetettava tietyt kriteerit. Niiden arviointi kuuluu luontevasti ministeriön virkamiesten työhön.
Oudoksi ministerin avustajan toiminnan tekee se, että hän löi jarruja toiminnalle, jolla maahanmuuttajien sopeutumista Suomeen edistetään.
Kriittisen suhtautumisen maahanmuuttoon ei pitäisi johtaa siihen, että maahan jäävien tulijoiden kotoutumista estetään – ellei sitten poliittisena tavoitteena nimenomaan ole, että maahanmuuton ongelmat maksimoidaan.