Ei ollut kovin yllättävää, ettei ulko- ja turvallisuuspoliittista selontekoa haluttu tuoda eduskuntaan kunnallisvaalien alla. Mutta nyt vaalikuohut ovat ohi, ja olisi sopiva aika tarttua maan kannalta tärkeään teemaan päättäväisesti. Se ei kuitenkaan onnistu, sillä tekstin hionta hallituksen ulko- ja turvallisuuspoliittisessa valiokunnassa eli utvassa jatkuu yhä.
Selonteossa määritellään puolustusvoimien kehittämislinjat pitkälle tulevaisuuteen. Siinä myös arvioidaan turvallisuusympäristön, Euroopan unionin, Naton ja Venäjän muutoksia, selvitetään EU:n turvatakuita ja eritellään liittoutumattomuuden sekä Nato-jäsenyyden vaikutuksia. Kiistatta isoja kysymyksiä.
Asian vanuminen on kuitenkin outoa siksi, että suurimpaan turvallisuuspoliittiseen ratkaisuun on otettu kantaa jo etukäteen. Hallitushan on linjannut, ettei kuluvan vaalikauden aikana ryhdytä hakeutumaan Naton jäseneksi. Myös viime kesänä työnsä jättäneen, kansanedustajista koostuvan seurantaryhmän mielestä Suomen turvallisuuspolitiikan peruslinjaukset ovat kestäviä eivätkä edellytä olennaisia tarkistuksia. Nato-jäsenyys on Suomelle mahdollinen, mutta ei ajankohtainen asia, kuten sanonta kuului.
Eduskunnan puolustusvaliokunnan puheenjohtajan Juha Korkeaojan mukaan viivytyksessä on kyse siitä, että tarvitaan aikaa, kun virkamiesten luomasta pohjatekstistä laaditaan poliittista asiakirjaa. Näin varmaan muodollisesti onkin. Mutta jos suuret linjat pysyvät ennallaan, mistä vielä väännetään? Asian venyminen pakottaa jo kysymään, eikö hallitus olekaan päälinjoissa niin rikkumaton kuin on annettu ymmärtää.