Presidentti Vladimir Putin erotti pääministerin vaalien alla. Se on takaperoista. Venäjällä pidetään presidentinvaalien ensimmäinen ja nähtävästi samalla viimeinen kierros 14. maaliskuuta. Presidentti Vladimir Putinin päätös erottaa pääministeri Mihail Kasjanov alle kolme viikkoa ennen vaaleja viestii kuitenkin, että varmaksi voittajaksi ennustettu Putin kertoi äänestäjille toisen nelivuotiskautensa alkaneen jo nyt.
Putinin ja Kasjanovin välit olivat jo pitkään kireät. Silti on yllättävää ja Kasjanoville nöyryyttävää, ettei presidentti malttanut jättää päätöstä vaalien yli. Putin ei rikkonut perustuslakia, mutta kuin salama kirkkaalta taivaalta tullut ilmoitus kertoo karua kieltään Venäjän poliittisesta kulttuurista. Putinin päätös ja tapa esittää se olivat vähän kuin tuulahdus presidentti Urho Kekkosen ajoista.
Päätöksen todellisia motiiveja voi lukea siitä, että Putin ilmoitti olevansa hallituksen työhön koko lailla tyytyväinen. Kansantalous on kääntynyt nousuun ja valtiontalous vakiintunut. Tästä huolimatta, tai ehkäpä tämän takia, pääministeri sai lähteä. Kaksikon kitkakohdat tulivat pintaan ainakin kahdessa kohdassa. Ne koskivat Venäjän sitoutumista Kioton ympäristösopimukseen ja miljardööri Mihail Hodorkovskin pidätystä. Kasjanov tuki ensimmäistä ja arvosteli jälkimmäistä. Poikkiteloin asettuvilla ei näytä olevan tulevaisuutta Putinin joukkueessa.
Kasjanovin hallitus toimi yhtäjaksoisesti Putinin valtakauden alusta eli vuodesta 2000. Toisin kuin edeltäjänsä Boris Jeltsin, Putin on vältellyt tempoilevia potkuja ja nimityksiä. Pääministerin vaihdos oli poikkeus kaavasta. Pääministerin ajautumista epäsuosioon korostaa se, että Putin erotti vain hänet, kun taas muut ministerit saivat toistaiseksi jatkaa. Kasjanovin jälkeen Jeltsinin leirin edustajia ei Kremlin huipulla enää ole.
Vt. pääministeri Viktor Hristenko sai viikon aikaa tehdä esitys uuden hallituksen rakenteesta ja nimilistasta. Uusi hallitus muodostetaan siis ennen presidentinvaaleja. Sekin on vakiintuneen demokratian näkökulmasta sangen takaperoista.
Putin perusteli äkkiliikettään tarpeella kertoa äänestäjille jo nyt, millaista politiikkaa aiotaan harjoittaa vaalien jälkeen. Se on sinänsä tervettä ja tervetullutta. Putin ei kuitenkaan kertonut tulevasta linjastaan pääministerin vaihdosta enempää. Hän lähetti signaalin, mutta lukuohjeet jäivät puuttumaan. Ne selkiytyvät vasta kun on tiedossa, kuka on seuraava pääministeri.
Hristenkon nimityksen ja tehtävän muodostaa hallitus voi tulkita niin, että Hristenko itse on seuraava hallituksen vetäjä. Näin ei välttämättä silti käy. Pääministerin ja muiden avainministerien salkkupeli liittyy Putinin leirin eri siipien väliseen voimatasapainoon ja valtataisteluun.
Avainkysymys on, tuleeko hallituksen johtoon talousuudistaja vai turvallisuuselinten nimikkoedustaja. Putinin pietarilainen, turvallisuuspalvelutaustasta ponnistanut lähipiiri on ottanut haltuunsa avainpaikan toisensa jälkeen. Suuntaus istuu hyvin Venäjän historialliseen perinteeseen, mutta huonosti nykyaikaan. Vahvistuessaan suuntaus olisi uusi taka-askel kohti valtion valvomaa talouselämää, takaisku oikeusvaltiopyrkimyksille ja uusi merkki käpertymisestä sisään päin.
Putinin ajoituksen perimmäinen tarkoitus saattoi olla äänestäjien herättely. Nyt voi arvailla ainakin sitä, kenestä tulee uusi pääministeri. Vaaleista uhkaa tulla farssi, sillä Putinin vastaehdokkaista ainakin kaksi vakavimmin otettavaa voi vielä luopua. Koko näytelmä kaikkine sivujuonineen on surullinen Venäjän kannalta.