Viikko sitten konepajakonserni Metso ilmoitti maksavansa osakkeenomistajilleen 0,50 euron lisäosingon viime keväänä maksetun 1,70 euron osingon päälle. Päätöstä perusteltiin sillä, että yhtiön vakaa talous mahdollistaa ylimääräisen osingon.
Tämän viikon keskiviikkona Metso latasi julkisuuteen toisenlaisen pommin. Yhtiö ilmoitti käynnistävänsä yhteistoimintaneuvottelut, joilla tavoitellaan 630 henkilön vähentämistä. Loppuja 3 500 pal-
kollista odottavat lomautukset. Tätä perustellaan paperikoneiden kysynnän heikkenemisellä.
Lisäosinko maksaa yhtiölle 75 miljoonaa euroa, ja yt-neuvottelujen tavoitteena on säästää 30 miljoonaa euroa. Näin lisäosinkona jaetaan noin 2,5-kertaisesti se rahamäärä, joka säästetään saneeraustoimilla.
Jokin tässä mättää. Ylimääräinen osingonjako sopii lievästi sanottuna huonosti yksiin sen kanssa, että samaan aikaan näin suurelle joukolle ollaan antamassa potkuja.
Herää kysymys, mikä on tämän valtion 11 prosentin siivulla sijoitusyhtiö Solidiumin kautta omistaman konepajakonsernin yhteiskuntavastuu. Vai onko sitä lainkaan?
Metson liiketoiminta kokonaisuutena on kehittynyt hyvin vuodesta 2010 lähtien. Tuolloin tulos oli 548 miljoonaa euroa voitollinen.
Vielä tämän vuoden ensimmäisen puoliskon osavuosikatsauksessa todettiin, että konsernilla on vakaa tilauskertymä, liikevaihto kasvaa ja tuloskehitys on hyvä. Pörssitiedotteiden mukaan kannattavuuskin on edennyt suotuisasti.
Paperiliiketoiminta, jota ilmoitetut vähennykset koskevat, elää toki vaikeaa aikaa paperiteollisuuden ja media-alan rakennemuutoksen vuoksi. Paperikoneiden kysyntä on heikentynyt ja muuttanut muotoaan.
Tällaisessa tilanteessa toimintojen uudelleenjärjestelyt ovat ymmärrettäviä, mutta ylimääräisten osinkojen ulosmittaus sopii tavattoman huonosti yksiin niiden kanssa.
Vaikka yhtiön omistajilla on toki oikeus päättää suvereenisti, mihin se rahansa käyttää, on syytä muistaa, että pois potkittavat ovat olleet noita rahoja tienaamassa.
Metson kannalta viisainta olisi sijoittaa uuden kehittämiseen sen sijaan, että osakkeenomistajia lihotetaan ylimääräisin osingoin.
Muuten ei voi välttyä siltä ajatukselta, että yhtiössä pidetään paperiliiketoimintaa auringonlaskun alana, ja siksi sen tulokset jaetaan niin kauan kuin jaettavaa on. Tämä on kuitenkin lyhytnäköistä politiikkaa ja kääntyy lopulta osakkeenomistajia itseään vastaan.
Ei ole yllätys, että ammattiyhdistysliike koko laajuudessaan moittii Metson johdon ratkaisuja. Edessä olevat irtisanomiset ovat räikeä esimerkki kestämättömästä moraalista ja pitkäjännitteisyyden puutteesta.
Lisäosingonjako kertoo siitä, että yhtiöllä on rahaa. Jos irtisanomiset toteutuvat aiotussa laajuudessa, vähintäänkin kohtuullista olisi, että Metso osallistuisi tuntuvalla tavalla poispotkittavien uudelleenkoulutukseen ja auttaisi heitä muutenkin pahimman vaiheen yli.