Porvoon ampumistapaus herätti hämmentävän keskustelun poliisin tiedotuskäytännöistä. Tiedottaminen on tärkeää, mutta sitä on myös rikostutkinnan tuloksellisuus. Tämä edellyttää joinakin hetkinä viisasta vaikenemista.
Viime viikonlopun väkivaltaiset tapahtumat Porvoossa etenevät kohti varsinaista oikeuskäsittelyä. Kahta miestä esitetään tänään vangittavaksi epäiltynä useista murhan yrityksistä.
Poliiseja kohti ampuneet veljekset saatiin sunnuntai-iltana kiinni Ikaalisissa valtatie 3:lla alle vuorokausi Porvoon murhayritysten jälkeen. Nopea kiinniotto on erinomainen näyttö poliisin ammattitaidosta.
Ennen epäiltyjen pysäyttämistä erityisesti sosiaalisessa mediassa ehti kuitenkin nousta keskustelu, jossa arvosteltiin poliisin tiedottamista tapauksesta.
Kritiikkiä viranomaiset saivat etenkin siitä, että he eivät kertoneet kaikkea, mitä tiesivät – tai mitä heidän oletettiin tietävän. Lisäinformaatiota ja esimerkiksi epäiltyjen rikoksentekijöiden tuntomerkkejä perättiin muun muassa yleisön turvallisuuteen vedoten.
Epäilemättä osa vaatimuksesta perustui aitoon huoleen – näin siitä huolimatta, että poliisin mukaan kansalaisiin kohdistuvaa konkreettista uhkaa ei ollut.
Kun tietoa annettiin toivottua niukemmin, kävi niin kuin aina käy: aukot tiedoissa alkavat täyttyä huterilla spekulaatioilla. Poliisin myös epäiltiin suojelevan rikoksentekijöitä näiden etnisen taustan takia.
Ei ole yllätys, että nettipalstoilla alkoi kiehua, kun huhuilla ja omilla arveluilla vahvistettiin toisia huhuja ja arveluita. Se on nykyistä somemaailmaa.
Valitettavaa vaikkei uutta on se, että samaa soppaa lähtivät hämmentämään myös muutamat poliitikot. Esimerkiksi perussuomalaisten puheenjohtaja Jussi Halla-aho paheksui Twitterissä poliisin niukkaa tiedottamista ja viittasi Haagan aiempaan puukotukseen. Siinä tekijän pakeneminen ulkomaille Halla-ahon mukaan "varmistettiin samalla tiedottamistyylillä".
Politiikassa kerätään irtopisteitä mitä arveluttavimmilla tavoilla. Halla-ahon kuitenkin olettaisi tuntevan poliisin työtä esimerkiksi siksi, että hän on johtanut eduskunnan hallintovaliokuntaa. Se käsittelee muun muassa poliisiasioita.
Puheenjohtajan luulisi tietävän senkin, että niin sanotuista tutkinnallisista syistä poliisi ei aina voi tuoda julki kaikkea, mitä tietää. Jos rikoksen tekijä saa julkisuuden kautta tietää kaiken, minkä poliisi tietää, se voi helpottaa pakenemista tai pahimmassa tapauksessa johtaa vaikkapa sieppaustilanteisiin.
Avoin tiedottaminen rikostapauksista on tärkeää monestakin syystä. Rikosten selvittämisen ja yleisen turvallisuuden kannalta tästä on joskus hetkellisesti tingittävä.
Tätä perustelua on toki mahdollista käyttää myös väärin. Porvoon tapauksessa näin ei voi sanoa tapahtuneen.
Huomionarvoista tapauksen synnyttämässä somekohinassa on se, että se vaimeni olennaisesti, kun epäillyt tekijät oli saatu kiinni. He kun eivät olleetkaan turvapaikanhakijoita taikka "partalapsia" kuten eräs kansanedustaja jo ehti julistaa, vaan suomalaistaustaisia rikollisia.
Tämän selviäminen oli monelle somejulistajalle ilmiselvä pettymys.