Suomessa käydään kummallista keskustelua, jossa tänne tulleiden käännytyksistä ja pakkopalautuksista arvostellaan tai kiitellään lähinnä virkamiehiä ja oikeuslaitosta.
Tämä ei ole ihmeellistä siinä mielessä, että konkreettiset päätökset kyllä tehdään Maahanmuuttovirastossa eli Migrissä ja valituksia käsittelevissä hallinto-oikeuksissa.
Hakoteille keskustelu menee siinä, että viranomaisten ja hallinto-oikeuksien ja korkeimman hallinto-oikeuden päätökset nojaavat poliittisiin linjauksiin. Muutoin ei voisi oikeusvaltiossa tietysti ollakaan.
Varttuneemmat muistavat Ulkomaalaistoimiston legendaarisen johtajan Eila Kännön. Suomen ulkomaalaispolitiikka oli toistakymmentä vuotta yhtä kuin Kännö, joka tuli monille tutuiksi tiukkailmeisenä tv-kasvona. Hän tulkitsi ulkomaalaisasetusta (sen kummempaa lainsäädäntöä ei ollut) eikä päätöksistä voinut valittaa oikeuteen.
Oulujoessa on virrannut paljon vettä Kännön kauden jälkeen, mutta pakolaisasioissa huomio kohdistuu paljolti kahteen henkilöön: sisäministeriön kansliapäällikköön Päivi Nergiin ja Migrin ylijohtajaan Jaana Vuorioon.
Hallituksen ministerit Juha Sipilästä Petteri Orpoon ovat vakuuttaneet luottamustaan konkreettisia päätöksiä tekeviin ja niitä toteuttavaan poliisiin. Olisikin kestämätön tilanne, jos toisin olisi.
Tällä tavalla viimekätinen vastuu kuitenkin siirtyy poliittiselta tasolta toimeenpanevalle tasolle niin kuin vastuu kuulijalle savolaisen puhuessa. Toimeenpanovaltahan vain muuttaa konkretiaksi hallituksen tekemät ja eduskunnan hyväksymät linjaukset.
Kun Ahmed ei saa turvapaikkaa ja hänet pakkopalautetaan, päätösten perimmäisestä nurkasta löytyy Sipilän hallituksen loppuvuodesta 2015 hyväksymä yli 80-kohtainen maahanmuuttopoliittinen toimenpideohjelma.
Suomen pakolaispolitiikka kiristyi monta piirua tuon ohjelman myötä. Muuta todellista vaihtoehtoa ei ollutkaan tilanteessa, jossa Suomeen tuli väkeä kymmenintuhansin.
Presidentti Tarja Halonen osoitti kansalaisrohkeutta avaamalla Helsingin Sanomissa keskustelun siitä, olisiko pakkopalautukset syytä keskeyttää siksi kunnes viranomaiset päivittäisivät tietonsa konfliktimaiden todellisesta turvallisuustilanteesta. Helsingin diakonissalaitos esitti heti perään, että niille, jotka eivät voi palata kotimaahansa ja joita ei pystytä poistamaan maasta, myönnettäisiin tilapäinen oleskelulupa.
Halonen nosti esille pohdinnan arvoisia argumentteja. Oliko oikeushallinnollisesti oikein, että pakolaispolitiikan sääntöjä muutettiin siksi, että pakolaisia tuli paljon? Hän kyseli myös, että vaikka päätökset ovat lainmukaisia, ovatko ne kaikki oikeudenmukaisia.
Päätös voi ylipäätään olla lainmukainen, mutta ei välttämättä oikeudenmukainen. Se voi myös olla oikeudenmukainen, mutta ei lainmukainen.
Halosella oli kolmaskin pointti. Hän sanoi Ylessä, että yksikin väärä päätös on pahempi kuin se, että jokunen odottaa ratkaisuaan Suomessa vähän kauemmin. Väärän päätöksen inhimillinen hinta voi todellakin olla korkeampi kuin aikaa enemmän vievän päätöksen materiaalinen hinta.
Pakolaisvirrat ovat pysähtyneet. Jos tilanne saadaan hallintaan pidemmälläkin aikavälillä, jossakin vaiheessa on Suomessakin käytävä keskustelu, onko tiukennettuja päätöksiä syytä lieventää. Hallitus teki ratkaisuja ajassa, kun tilanne kiristyi. Jos tilanne höllenee, sen on silloinkin tehtävä ratkaisuja ajassa.
Halosen avaus oli tervetullut myös siksi, että pakolaiskeskustelu on polkenut paikallaan perinteisessä juupas–eipäs-hengessä. Kun paine rajoilla on hellittänyt, olisiko mahdollista käydä rauhallisempaa kansalaiskeskustelua?
Tähän asti keskustelu on ollut vähemmistöjä edustavien ääripäiden hallitsemaa. Niin kuin monessa muussakin asiassa, pakolaiskeskustelussakaan ei ole niin, että yhdet ovat täysin oikeassa ja toiset täysin väärässä.
Siitäkin on syytä puhua, onko kielteisten turvapaikkapäätösten lukeminen kirkoissa loppuun asti harkittua. Näin osoitetaan sormella päätöksiä tehneitä, säädösten mukaan toimineita virkamiehiä, vaikka tämä on tuskin lukemisen tarkoitus.
Jos jossakin, päätöksiä voisi lukea ministereille hallituksessa. Heillä on niistä perimmäinen vastuu.