Tuija Välipakka on kutakuinkin uusi tulokas suomalaisten naisviihdettä kirjoittavien kirjailijoitten suuressa joukossa tuomatta siihen silti erityisen mainittavia uusia piirteitä.
Kirjan pääteema, nuoren kovia kokeneen naisen itsenäistyminen ja rohkea askel kohti omaehtoista elämää, irtautuminen kodista ja enemmän tai vähemmän epäonnisista miessuhteista, ei ole uusi ja lyömätön millään tavoin. Näitä on luettu ja elokuvissa nähty.
Teoksen kehyksen luovat henkilösuhteet: päähenkilö on Tiiu, nuori ja kaunis, herkkä, kovia kokenut nainen. Muotokuva piirtyy kauniisti ja uskottavasti.
Tiiun vanhemmat ovat kuolleet traagisella tavalla; käy ilmi, että isällä oli merkitystä enemmän kuin äidillä, kyseessä on siis isän tyttö.
Tärkeysjärjestyksessä toinen Tiiun elämää vahvasti säätelevä henkilö on nuori aviomies, narsistinen jääkiekkoilija, joka kuolee hänkin jossakin määrin epämääräisissä olosuhteissa.
Tästä seuraa, että Tiiu tarvitsee kriisiapua ja psyyken lääkkeitä, jotka osoittautuvat merkittäväksi tekijäksi teoksen maailmassa. Ilmenee, että aviomiehelläkin on ollut huumeongelmia.
Sitten tapahtuukin jotakin aivan uskomatonta. Tiiu kohtaa miehen, tosi houkuttavan ja epätavallisen. Tekijä on tässä luonut rakastajatyypin, jota oikeasti ei voi uskoa olevan olemassa: täydellinen ja lahjakas, kaunis ja upea, verbaalisesti ja jälkeenpäin fyysisestikin monipuolinen. Sellainen, että vain naisen rohkeimmat ja villeimmät toiveunet voivat tällaisen miestyypin luoda.
Uskomaton unelmien täyttymys on tämä Samuel, joka lopulta osoittautuu ovelaksi huijariksi. Teos ei anna kuitenkaan mitään selitystä Samuelin käyttäytymiselle. Mikään Auervaara hän ei ole, pelkkä huiputtaja vain.
Herää kysymys, onko oikeasti olemassa ihmisiä, miehiä, jotka huiputtavat ja viettelevät naisia vain pelkän huiputuksen ilosta.
Henkilökuva ei ole uskottava ja vähäisinkin uskottavuus häviää, kun Tiiulle tämä huiputus selviää; siihen tarvitaan todistajia, aiemmin huiputettuja naisia, jotka tulevat Samuelin kannalta viimeiselle tuomiolle kertomaan omia kokemuksiaan.
Tilanne on Tiiulle shokkihoitoa, hän herää Prinsessa Ruususen unestaan ja löytää itsestään vähitellen omat voimavaransa, ja lähtee niitä sitten toteuttamaankin.
Härkätanssija-nimelle lukija joutuu hakemaan selityksiä. Kansilehti antaa hieman vihjeitä: "Tiiu uskaltautuu tanssiin suuren otuksen kanssa rohkeasti."
Miehen fyysisen olemuksen kuvailu viittaa myös härkään. Lukija odottaa silti rinnastuksia härkämyytteihin, mutta pitää todeta: turhaan.
Puhtaasti viihteellisen rakkauskirjan kirjoittajana tekijä noudattaa tuttuja naisten viihteen pelisääntöjä: herättää mahdolliset uinuvat eroottiset toiveet ja löytää täyttymyksen ratkaisusta, joka ei tosin uutuudellaan hetkauta, vaan noudattaa nyt jo tutuksi tullutta ja tekee mieli lisätä, tervetullutta kaavaa.
Nainen löytää kyllä onnensa, kun alkaa uskoa itseensä ja omiin voimavaroihinsa. Miehen ja sitä kautta kodin onnen saavuttaminen eivät välttämättä pure nykylukijaan. Siinä mielessä Tuija Välipakka on helppo hyväksyä nykyviihteen ammattilaiseksi.
Kiittävät arviot esikoisteoksessa julkaistuista runoista ovat kyllä uskottavia. Nyt julkaistun teoksen kieli ilman mitään runoja on kyllä lyyristä ja tuoreita kielikuvia etsivää siinä kuitenkaan täysin onnistumatta. Metaforat ovat koukeroisia ja teennäisiä, suoraan sanottuna väkinäisiä.
Toivottavasti tämä teos on kirjailijan välityö. Voisi ajatella, että lyriikka voisi olla nuoren tekijän omin laji. Sanon kuten levyraadissa usein sanotaan: ei hassumpi kuitenkaan. Pisteitä ihan tyydyttävästi.