Keskustassa on alkanut kummallinen varjonyrkkeily. Kentän kovat miehet heittelevät kilpaa ehdotuksia, jopa suoranaisia vaatimuksia siitä, että Anneli Jäätteenmäki jatkaisi puolueen puheenjohtajana tai ainakin varapuheenjohtajana ja ylimääräisen puoluekokouksen pitämisestä täytyy luopua.
Puoluesihteeri Eero Lankia ei Kalevan haastattelussa viime viikonvaihteessa tyrmännyt Jäätteenmäen jatkomahdollisuutta. Lankia kuitenkin teki selväksi, että ylätasolla ei paikkoja voida järjestellä. Hänen mukaansa Jäätteenmäki ja pääministeriksi noussut puolueen varapuheenjohtaja Matti Vanhanen eivät voi noin vain edes vaihtaa paikkoja, vaan asia on puoluekokouksen päätettävissä.
Ylimääräinen puoluekokous on Lankian mukaan pidettävä, koska Jäätteenmäki itse ilmoitti juhannuksen jälkeen Irak-skandaalin käydessä kuumimmillaan jättävänsä myös keskustan puheenjohtajuuden.
Nyt vahvat voimat ovat ryhtyneet kyseenalaistamaan kaikki keskustan johdossa hahmotellut syksyn marssijärjestykset. Pisimmälle menee keskustan Etelä-Pohjanmaan piirin toiminnanjohtaja ja Jäätteenmäen kampanjapäällikkönä toiminut Jarmo Korhonen. Hänen tulkintansa mukaan Jäätteenmäeltä ei ole edes tullut sääntöjen mukaista ja tarvittavan yksiselitteistä eroilmoitusta.
Korhosen mukaan Jäätteenmäki on yhä keskustan johtaja mandaattinsa mukaisesti ensi kesän puoluekokoukseen asti, koska hän ei ole toimittanut eroanomusta puolue-elimille. Selvä erokirje tarvitaan Korhosen mukaan myös varapuheenjohtaja Hannu Takkulalta, jotta hänen paikastaan voitaisiin käydä äänestys. Nythän Takkula on ilmoittanut vain alistavansa oman kannatuksensa mittaukseen, mutta paikka ei ole tyhjä.
Jäätteenmäki sanoi kesäkuun 24.päivänä puoluevaltuuston ja eduskuntaryhmän yhteiskokoukselle näin: "Suomen keskusta tarvitsee uuden alun, puhtaan pöydän. Näin tulee tapahtumaan. Luovun Suomen keskustan puheenjohtajuudesta."
Korhosen mukaan tämä ei ole riittävä eroilmoitus, vaan puoluehallitus tarvitsee sellaiset niin Jäätteenmäeltä kuin Takkulaltakin, jotta se voisi ryhtyä ylimääräisen puoluekokouksen järjestämiseen ja uuden johdon valitsemiseen.
Melkoinen sekahedelmäsoppa keskustassa on kiehumassa, vaikka lähdettäisiin siitä, että politiikkaa voi olla myös melkoista semantiikkaa.
Juuri kun on Vanhasen puheenjohtajajahkailujen jälkeen on ehditty huokaista, että selkiintymistä on näkyvissä, peli onkin menossa entistä sekaisemmaksi. Seuraavasta puoluehallituksen kokouksesta, jonka pitoaikaa ei ole vielä päätetty, on tulossa vähintäänkin mielenkiintoinen.
Ensi makua saadaan jo ensi viikon keskiviikkona Turussa kokoontuvissa puolueen ja eduskuntaryhmän työvaliokuntien sekä keskustan ministeriryhmien kokouksissa. Puolueen työvaliokunnan kokousta pitäisi Jäätteenmäen johtaa.
Vain Jäätteenmäki itse voi laittaa spekulantit järjestykseen. Korhonenkin toivoo, että Jäätteenmäki tulisi ulos mahdollisimman pian ja kertoisi, mitä haluaa. Näyttää kuitenkin siltä, että tietoa joudutaan vielä jonkin aikaa odottamaan.
Jos Jäätteenmäki itse tulee siihen johtopäätökseen, että kaikesta tapahtuneesta huolimatta hänellä on mahdollisuus jatkaa keskustan puheenjohtajana, se ehkä onnistuu suuremitta pulinoitta ja kenttä taipuu johtajansa tahtoon notkeasti.
Jos Jäätteenmäki ei halua jatkaa puoluejohdossa, ei edes varapuheenjohtajana, peli on siltä osin selvä ja turhilta spekulaatioilta katkeavat siivet lopullisesti.
Keskustan oman edun mukaista olisi Jäätteenmäen mahdollisimman nopea ulostulo. Kesän hiljaisuudessa päätös suuntaan tai toiseen lienee hänen omassa mielessään kypsynyt. Sitä paitsi Jäätteenmäki lienee sen verran jääräpäinen eteläpohjalainen, että tehnee tämänkin päätöksen täysin itsenäisesti sivuilleen vilkuilematta ja kuiskuttelijoiden toiveista piittaamatta.
Mitä ihmettä sellaista Anneli Jäätteenmäki teki, että hänen piti erota puheenjohtajan paikalta? Tuntuisi epäoikeudenmukaiselta rangaistukselta, että vaalivoittaja siirrettäisiin kaikesta sivuun. Näin puheli kaksi Jäätteenmäen vahvaa päätoimittajatukijaa eli Ilkan Kari Hokkanen ja Keskisuomalaisen Erkki Laatikainen maanantai-illan A-studiossa.
Totta on, että Jäätteenmäki onnistui puoluejohtajana paremmin kuin hyvin. Sijaisjohtajana hän luotsasi keskustan kunnallisvaalivoittoon. Puheenjohtajana hänen onnistui ensin nostaa keskusta suurimmaksi puolueeksi. Sen jälkeen Jäätteenmäki rakensi SDP:n kanssa punamultahallituksen. Näitä ansioita ei ole, eikä voi, kukaan keskustassa asettaa kyseenalaiseksi.
Lankia myönsi, että Jäätteenmäen oli Irak-kohun jälkeen pakko jättää pääministerin paikka, mutta ei puolueen puheenjohtajuutta. Jälkimmäisen päätöksen Jäätteenmäki teki aivan yksin.
Keskustasta kerrotun mukaan se kypsyi yön aikana. Vielä edellisenä iltana Jäätteenmäen kerrotaan olleen valmis jatkamaan puheenjohtajana. Olivathan niin työvaliokunta ja puoluehallituskin asettuneet hänen selkänojakseen ja vedonneet sen puolesta, että Jäätteenmäki pysyisi paikallaan, tilannetta katsottaisiin ainakin syksyyn ja sen jälkeen päätökset tehtäisiin yhdessä.
Miksi Jäätteenmäki päätti lyödä hanskat tiskiin? Sen tietää vain hän itse.
Voiko Irak-jutussa voi tulla vielä esiin jotain sellaista, joka tekisi hänen puoluejohtajankin asemansa mahdottomaksi? Hätäilikö hän ratkaisunsa teossa niin kuin tuntui tehneen autollaan talvella lumipenkkaan humalassa törmännyt kokoomuksen Sirpa Pietikäinen, joka kiirehti vetäytymään kansanedustajaehdokkuudesta? Onko Jäätteenmäen ja Pietikäisen nopeissa eroilmoituksissa kyse siitä, että naiset toimivat vastoinkäymisten kohdatessa politiikassa eri tavalla kuin miehet? Eivätkö demarit suostuneet jatkamaan muuten hallitusyhteistyötä? Vastaamattomia kysymyksiä riittää ja spekulaatiot vellovat niin kauan kuin Jäätteenmäki vaikenee.