Tänä juhannuksena suomalainen lipittää oluensa ihmeissään. Hän ihmettelee jo ennen liian suurta humalaa, missä hän oikeastaan makaa.
Lähellä siintää ja humppaa tuttu tanssilava, mutta maa on hänelle vieras. Suomi on joutunut näkymättömään ulottuvuuteen, jota ei oikeasti ole olemassa.
Ulottuvuuden taisi keksiä itse Mooses.
Ennen selän alla huilasi tukeva peruskallio, mutta nyt kaikki puhuvat uudesta perustuslaista. Kylänmiehetkin sanovat, että se siirtää suomalaiset ohi kolmannen ja neljännen ulottuvuuden suoraan pohjoiseen ulottuvuuteen. Suomi joutuu napajäälle, joka sulaa alta ilmaston lämmetessä.
Eihän kukaan tiedä, mikä se sellainen perustuslaki on, mutta se tekisi kuulemma Euroopasta ikään kuin yhden maan. Suomi olisi sen maan hyytävän kylmä provinssi, jossakin pilvissä leijuva epämääräinen ulottuvuus.
Ei ihme, että raavaskin uros säikähtää. Uusi maa on rahvaan silmissä poliitikkojen luoma ihanne, nykyaikainen Utopia. Siksi kansa kakistelee vastaan. Oikeassa Euroopassa ihmiset saivat valita meidänkin puolestamme. Niinpä ranskalaiset ja hollantilaiset hylkäsivät jo kerran koko lain, vaikka he tuskin tiesivät siitä yhtään enempää kuin me muutkaan.
Äänestys järjestetään varmasti uudestaan, kunnes kansa äänestää oikein. Ymmyrkäisinä ihmiset kuuntelevat, kuinka Britannia ja Tanska ja muut peruvat koko kansanäänestyksen. Jos hallitsijat luulevat, että kansa äänestää vastaan, äänestystä ei varmuuden vuoksi edes järjestetä.
Italian pääministeri Silvio Berlusconikin ihmettelee, miksi kansa ei ymmärrä EU:n menettelytapoja. Kansa ei ymmärrä, vaikka hänhän kertoi saaneensa unionin elintarvikeviraston Suomen sijasta Italiaan perinteisin konstein eli hurmaamalla presidentti Tarja Halosen.
Tumma italialaishurmuri kehui uutistoimisto ANSA:lle näytelleensä Haloselle hovimestaria ja verestäneensä vanhoja playboyn taitojaan, jotta pohjoisen ulottuvuuden vaaleaverikkö luopui virastosta. Sen jälkeen hurmuri puraisi eli kehui Parman kinkkua suomalaista savuporoa paremmaksi.
Myös Irlannin pääministeri Bertie Ahern kummastelee, miksi rahvas on vieraantunut EU:n päämiehistään. Ahernhan on itse kuin kuka tahansa meistä. Hän käyttää joka viikko 550 euroa verorahoja saadakseen uudet meikit kasvoilleen. Sanomalehti Irish Independentin mukaan pääministeri on kahdeksan vuoden aikana käyttänyt 167 000 euroa meikkeihinsä.
Useimmille on varmasti ihan sama, olemmeko me Berlusconin tai Ahernin kanssa samaa maata vai ei. Mielikuva EU:sta perustuu luotettavasti mutuun ja näppituntumaan, osaksi myös historiaan. Kauan sitten Pohjoismaat muodostivat oman pohjoisen ulottuvuuden nimeltä Kalmarin unioni (1397--1523). Se ei haaveillut suurista laajennuksista. Lopulta kriisi syntyi pelkästään siitä, pitäisikö unionin olla yhteistyössä itään vai etelään.
EU:lla on syli avoinna joka suuntaan. Pian kuuma Turkkikin tanssii samojen lakien ja sääntöjen tahdissa kuin Lappi. Viileää jussia juhliva suomalainen pukeutuu jussipaitaansa, eikä ymmärrä enää senkään vertaa, mikä on maa ja mikä valuutta.