Korkein oikeus KKO on antanut päätöksensä Limingassa lokakuussa 2010 tapahtuneesta henkirikoksesta. KKO tulkitsi henkilön kuolemaan johtaneen hakkaamisen törkeäksi pahoinpitelyksi ja törkeäksi kuolemantuottamukseksi ja langetti siitä neljän vuoden vankeusrangaistuksen.
Käräjäoikeus puolestaan oli arvioinut teon tapoksi ja tuomitsi tekijän yhdeksäksi vuodeksi vankeuteen.
KKO:ssa äänestyksen tuloksena, täpärin 3–2 numeroin syntynyt ratkaisu poikkeaa sekä perusteluiltaan että tuomion pituudeltaan niin paljon käräjäoikeuden päätöksestä, että herää kysymys, miten tällainen on mahdollista.
Kysymys on ihmisten oikeusturvan kannalta niin isosta asiasta, että tällaista tulkintaeroa ei pitäisi voida tapahtua. Siksi laki on muutettava riittävän täsmälliseksi.
Rikos tapahtui rivitaloasunnossa Limingassa. Rikoksentekijä pahoinpiteli asunnossa ollutta miestä lyömällä häntä nyrkillä parikymmentä kertaa ylävartaloon ja pään seudulle. Väkivalta oli voimakasta ja kesti pitkään.
Iskujen voimaa kuvaa se, että teon kohteeksi joutunut henkilö sai toistakymmentä kylkiluumurtumaa ja hengenvaarallisia aivovammoja. Hän kuoli saamiinsa vammoihin muutaman tunnin kuluttua hakkaamisesta.
Oikeudessa oleellinen kysymys oli, ymmärsikö tekijä, että uhri saattaisi kuolla tällaisessa käsittelyssä. Käräjäoikeus perusti tuomionsa siihen, että tekijän täytyi tietää, mihin tällainen teko voi johtaa.
Korkein oikeus puolestaan arvioi, ettei teon tahallisuutta kyetty osoittamaan.
Laki jättää liikaa sen varaan, että oikeudessa pitäisi kyetä arvioimaan, mitä tekijän päässä on mahdollisesti tekoa tehdessä liikkunut. Sitä on tietysti täysin mahdotonta arvioida.
Sama kysymys koskee vaikkapa puukolla tai ampuma-aseella tehtyä surmatyötä. Kuinka moni puukolla toista lyönyt tai aseella ampunut on varmasti ajatellut tappavansa henkilön? Missä määrin saattaa olla kysymys vain siitä, että teko johtaa kuolemaan, vaikkei tekijä niin suunnitellut?
Jokainen tietää, että silmitön hakkaaminen saattaa johtaa yhtä kohtalokkaaseen lopputulokseen kuin asein tapahtuva vahingoittaminenkin.
Koska on mahdotonta selvittää, mitä tekijä on tekohetkellä ajatellut, sitä ei voi ainakaan hänen sanomistensa varaan jättää. Tuollaisessa tilanteessahan lähes jokainen yrittää selittää asioita parhain päin. Se, että tekijä on tekohetkellä ollut alkoholin vaikutuksen alaisena, ei tee tekoa yhtään hyväksyttävämmäksi eikä saa vaikuttaa asian oikeudellisen puolen pohdintaan.
KKO:n päätös Limingan henkirikosjutussa sotii voimakkaasti tavallisten kansalaisten oikeustajua vastaan. Ratkaisu paljastaa lainsäädännössä olevan aukon, joka vaatii paikkaamista.
Vaikka tuomiot pitävät aina sisällään lain tulkintaa, näin vakavissa tapauksissa, joissa kysymys on hengen riistämisestä väkivaltaisesti toiselta ihmiseltä, tulkinnalle ei saa antaa liikaa tilaa. Tässä tapauksessa näin kävi.