Hirvikärpäset, siniritariyökköset, sarvikuonokkaat ja neitoperhoset ovat tulleet pohjoiseen jäädäkseen. Meneillään oleva lämmin jakso suosii eteläisten lajien elämänrytmiä. Oulun yliopiston eläinmuseoon tuleekin paljon kyselyjä ja uusia lajihavaintoja. Myös näytteitä sinne kiikutetaan 450-500 kappaletta vuosittain.
"Hirvikärpäsestä saatiin varmat havainnot noin kolme vuotta sitten. Nyt niitä voi nähdä Ranualla ja ensi vuonna ne ovat jo lähellä Rovaniemeä", Oulun yliopiston eläinmuseon intendentti Juhani Itämies kertoo. Hirvikärpäsiä eivät lämpötilat paljon hetkauta, vaan ne siirtyvät tasaisen varmasti yhä pohjoisemmaksi 50 kilometrin vuosivauhtia.
Muovinpala olikin elävä
Viime sunnuntaina oululainen Kaisu Kaikkonen oli haravoimassa pihaansa ja teki "paikallisen hirviöhavainnon". Voikukkia maasta nostaessaan hän teki oudon löydön.
"Ajattelin ensin, että lapset ovat rikkoneet muovia nurmikolle", hän kuvailee havaintoaan. Palasen nostettuaan Kaikkonen koki kuitenkin yllätyksen. "Ensin säikähdin ja ajattelin, että hyi kauhea mikä elukka."
Kädessä ollut muovinpala osoittautui kookkaaksi, kastanjanruskeaksi koppakuoriaiseksi. Pihalta löytynyt "elukka" tunnistettiin myöhemmin netistä löytyneiden kuvien perusteella sarvikuonokkaaksi (Oryctes nasicornis).
Toukka pöyhii kompostia
"Sarvikuonokas on iso, komea ja eksoottisen näköinen kovakuoriainen, jonka koiraalla on päässään kaartuva sarvi", Itämies kuvailee. Pohjois-Suomessa nämä pienet sarvikuonoa muistuttavat koppakuoriaiset ovat aika uusia tuttavuuksia. Havaintoja on tehty Oulussa ja Kajaanissa, mutta Itämies muistelee kuulleensa, että niitä elelisi myös pohjoisempana.
"Vaikka sarvikuonokkaat ovat saapuneet pohjoiseen jo 20 vuotta sitten, niitä on viime vuosina havaittu enemmän", Helsingin yliopiston luonnontieteellisen keskusmuseon intendentti Jaakko Kullberg kertoo. Pohjois-Suomen monet hevostilat ja -tallit ovat edistäneet lisääntymistä", Itämies selittää.
Aikuiset sarvikuonokkaat ovat liikkeellä pääosin öisin ja niitä nähdään yleensä asumusten lähettyvillä. Toukkavaihe kestää noin kolme vuotta. Ne elävät sahanpuru- ja hakekasoissa sekä komposteissa. Sarvikuonokkaat aikuistuvat yleensä syksyllä ja niiden aika täysikasvuisina koppakuoriaisina on hyvin lyhyt, vain muutaman viikon mittainen.
"Sarvikuonokkaan toukka ei ole vaarallinen, vaan paremminkin hyödyllinen kompostin asukas. Kompostia möyhivää toukkaa ei ainakaan kannata hävittää", Itämies neuvoo.
Lämpö voi tuoda lisää
Varsinaiset tuholaisten saapumista on odotettu kauhulla, mutta vielä ne eivät ole valloittamassa pohjoista Itämiehen mukaan. "Jos samanlainen lämpeneminen jatkuu niin on vaarana, että jotkut tuholaiset siirtyvät tänne päin."
Perunan kohtaloksi koituva ja kauhua herättävä koloradonkuoriainen viihtyy tällä hetkellä vain Etelä-Suomen lämmössä eikä uhkaa pohjoisia perunapeltoja.
Aikuinen koloradonkuoriainen on noin yhden senttimetrin pituinen. Se on kuperaselkäinen kovakuoriainen, jonka selässä on keltaisella pohjalla kymmenen mustaa pitkittäistä raitaa.
Koloradonkuoriaisen toukat ovat pieninä kiiltäviä ja miltei mustia. Kasvaessaan ne muuttuvat punertaviksi. Niiden kyljissä on kaksi riviä mustia pisteitä.