Evankelisluterilainen kirkolliskokous saa toukokuussa käsiteltäväkseen esityksen, jonka mukaan kirkkoherrojen vaaleissa tavalliset seurakuntalaiset menettäisivät äänioikeutensa. Vaalin toimittaisivat vastedes kirkkovaltuusto tai seurakuntayhtymässä seurakuntaneuvosto. Kansanvaalin ohella luovuttaisiin tuomiokapitulin suorittamasta ehdollepanosta.
Esityksen taakse on koottu useita perusteluja, kuten se, että uuden menettelyn avulla saataisiin nykyistä paremmin seulottua esiin virkaan kykenevin hakija. Muutosta perustellaan myös sillä, että valinnan tekijöillä on oltava selkeä käsitys kirkkoherran tehtävästä ja mahdollisuudet arvioida hakijoiden soveltuvuutta. Etenkin suurissa kaupunkiseurakunnissa kirkkoherralla on runsaasti henkilöstö- ja muita hallintotehtäviä.
Nykyisessä käytännössä piispan johtama tuomiokapituli asettaa kolme parasta hakijaa varsinaisille vaalisijoille. Sen lisäksi ehdokkaita voi olla ylimääräisillä vaalisijoilla, joilta kirkkoherraksi nousuun vaaditaan kuitenkin selvästi enemmän ääniä kuin varsinaisilta sijoilta.
Kirkkoherran vaalit eivät suurissa kaupunkiseurakunnissa ole olleet suurta kansanvallan juhlaa. Pääkaupunkiseudulla äänestysprosentti voi jäädä jopa alle viiden prosentin. Joitakin tahoja tämä tuntuu kirkossa hävettävän.
Sen sijaan pienissä seurakunnissa osallistumisaktiivisuus voi nousta kymmeniin prosentteihin, jopa yli viidenkymmenen. Into voi siis olla korkeampaa kuin mihin meillä on ylletty eurovaaleissa. Niiden kohdalla ei silti ole ehdotettu meppien valinnan siirtoa eduskunnalle.
Aktiivisten riviseurakuntalaisten kannalta kirkon vaaliuudistus olisi yksinkertaisesti kuin märkä rätti päin kasvoja. Seurakunta etääntyisi edelleen jäsenistään. Sitä tuskin kannattaa tavoitella.
Uudistuksen julkilausumaton tausta-ajatus on, ettei kirkkoherroiksi pääsisi vaikealuonteisia henkilöitä, joita joukossa nyt on. Tätä ongelmaa pitää kuitenkin lähteä korjaamaan jotain muuta kautta kuin kirkollista kansanvaltaa kaventamalla. Eikä ole takeita siitä, etteivätkö erilaiset hankalat tapaukset pääsisi seulan läpi, vaikka valinta olisi luottamushenkilöilläkin.
Aivan ongelmaton ei nykyinenkään vaalitapa toki ole. Jotta se toimisi paremmin, seurakuntalaisten voisi olla syytä antaa nykyistä enemmän painoa tuomiokapitulien arviolle hakijoiden kelpoisuudesta. Lausuntojen taas pitäisi korostaa muutakin kuin oppiarvoa ja virkavuosia.
paakirjoitus@kaleva.fi