Kirjaan Appelsiinin tuoksu tulee tartuttua suurin odotuksin, ehkä liian suurin. Kahdessa aikaisemmin suomennetussa kirjassaan Harris onnistui luomaan taianomaisen tunnelman, joka piti lukijan tiukasti otteessaan, niin että kirja piti lukea loppuun samalta istumalta.
Tällä kertaa ajatus keskeytyy vähän väliä ihmettelyyn, voiko appelsiinin tuoksu tosiaan saada ihmisen käyttäytymään niin tolkuttomasti kuin se saa käyttäytymään päähenkilön äidin, onko appelsiini jotakin enemmän kuin vain allergisen reaktion aiheuttava tuoksu.
Aikaisemmista kirjoista tutut elementit ovat tässäkin kirjassa: nuori äiti jolla huonot välit kyläläisiin, isättömät lapset, joki mystisine ominaisuuksineen, elinkeinoa uhkaava ulkopuolelta tuleva vieras ja onneksi myös mies - ensin nuori saksalainen sotilas, myöhemmin vanha riippuviiksinen Paul - joka tuo lämpöä ja rakkautta äidin ja lasten elämään.
Kirjan päähenkilö on Framboise Dartigen, joka palaa kotikyläänsä neljäkymmentä vuotta sodan jälkeen. Framboise haluaa aloittaa uuden elämän kotitilallaan, mutta hän ei halua kyläläisten tietävän kuka on, niinpä hän on kyläläisille vain leskirouva Françoise Simon, joka on ostanut Dartigenin tilan ja perustanut kylään Crêpe Framboise -nimisen ravintolan. Framboise on lopultakin päättänyt tutkia perusteellisesti äidiltään perimänsä muistikirjan, jossa on sekaisin äidin kirjoittamia ruokareseptejä ja salaperäisiä muistiinpanoja. Kirjaa lukiessaan hän palaa muistoissaan lapsuuteensa saksalaisten miehittämässä ranskalaiskylässä.
Framboise oli lapsista se, joka osasi käyttää hyväkseen äidin outoa allergiaa. Appelsiinin tuoksu aiheutti äidille tolkuttoman päänsäryn, jota hoitamaan äiti sulkeutui omaan huoneeseensa. Niinpä, aina kun lapsilla oli mukavaa mutta ilmeisen luvatonta puuhaa, Framboise järjesti äidilleen päänsäryn. Appelsiini toi Framboisen elämään myös nuoren saksalaisen sotilaan Tomasin, joka lumosi isättömän lapsen, ja äidinkin. Tomas oli lopulta myös syy siihen, että äidin lapsineen oli lähdettävä kylästä.
Kotikyläänsä palannut Framboise viihtyy omissa oloissaan, vaikka moni kylän mies onkin kiinnostunut hyvää ruokaa valmistavasta ja kohtalaisen hyvin toimeentulevasta leskirouvasta. Leskirouva Simonin salaisuus uhkaa paljastua, kun äidiltä peritystä muistikirjasta on kiinnostunut myös ravintolan perustanut veljenpoika, tai oikeastaan tämän ruokatoimittajavaimo.
Vanhaa riippuviiksistä Paulia ei leskirouva Simon kuitenkaan onnistu pettämään. Pää Paulin olkapäälle painettuna Framboise tuntee lopultakin tulleensa kotiin.
Kaksi sisäkkäin kirjoitettua tarinaa kerrotaan sujuvasti, taianomaista tunnelmaakin luoden, mutta lopussa tuntui siltä kuin kaikkea olisi ollut vähän liikaa. Siitä huolimatta jäi vastausta vaille kysymys: Miksi juuri appelsiinin tuoksu?