Ruotsalaisissa ei ole oikeastaan muuta vikaa kuin että he silloin tällöin äityvät pohtimaan asioita liian syvällisesti ja joutuvat sen takia ymmälleen. Viimeksi sikäläiset meteorologit ovat pähkäilleet päänsä puhki, mikä vuodenaika nyt on menossa maan eteläosissa. Siellä ei nimittäin voi olla talvi, koska lämpötila ei ole laskenut viitenä peräkkäisenä päivänä nollan alapuolelle, kuten talven määritelmän mukaan pitäisi. Kevätkään ei ole, koska lämpötila ei ole noussut seitsemänä peräkkäisenä päivänä nollan yläpuolelle. Myöskään syksy ei tule kysymykseen, sillä viimeinen mahdollinen syyspäivä oli jo 14. helmikuuta. Kesävaihtoehtoa ei kai ole edes otettu huomioon, koska Ruotsissakin kesää vietetään kesällä. Näin ollen on päädytty toteamaan, että nyt eletään "epämääräistä vuodenaikaa".
Täällä Suomessa ruotsalaisten murheet ehkä tuntuvat vielä vähän oudoilta, mutta odotetaanpa vain, jahka ilmastonmuutos tästä etenee. Kohta ollaan meilläkin sekaisin kuin seinäkello. Jo tänä talvena eteläsuomalaiset ovat päivitelleet, että mikä se tällainen talvi on, kun lumesta ei ole tietoakaan.
Vastaisen varalle ja sekaannusten välttämiseksi on korkea aika määritellä vuodenajat uudelleen sillä tavalla, että kaikkina aikoina edes jokin niistä on menossa. Ruotsalaisten esimerkki ei tunnu oikein hyvältä. Jos "epämääräinen" hyväksytään vuodenajan nimeksi, kohta sitä seuraa "eiosaasanoa", sitten "mikähänlienee" ja lopulta vuoden päätteeksi "satunnainen" vuodenaika. Vanhat lorutkin menevät uusiksi ja kadottava kaiken rytminsä: "Kuu kiurusta mikähänlieneeniin, puoli kuuta peipposestaÊ6;"
Suomessa on jo ehditty ehdottaa vuodenaikojen määrän lisäämistä esimerkiksi siten, että talven ja kevään väliin tulisi kelvi ja syksyn ja talven väliin sylvi. Tarvittaessa allakkaan voisivat vielä mahtua myös keke ja kesy. Lisäykset eivät kuitenkaan poista perusongelmaa eli sitä, mistä tietää, mikä vuodenaika on menossa. Sen poistamiseksi on pakko muuttaa vuodenaikojen määritelmiä niin, että jokin niistä on voimassa, onpa sää millaista hyvänsä.
Tähän voi löytyä apua vanhojen markkinapäivien määrittelyistä. Niissähän kerrottiin suunnilleen niin, että syysmarkkinat pidetään syyskuun 22.-23. päivänä, tai jos silloin on pyhä, sitä seuraavana arkipäivänä. Samalla mallilla voidaan määritellä vuodenajatkin: joulukuun alusta helmikuun loppuun vietetään talvea, tai jos silloin sataa vettä, syksyä jatketaan tammikuun loppuun ja kevät aloitetaan jo helmikuun alussa. Sen jälkeen tarvitsee osata vain katsoa allakasta, mikä kuukausi on menossa, ja ikkunasta, millainen ilma ulkona on. Näiden tietojen sovittaminen yhteen ei liene enää ylivoimaista.
Jäämme odottamaan, mikä mahtaa olla seuraava murhe, joka ruotsalaisia alkaa askarruttaa. Aiheita kyllä riittää, esimerkiksi se, miksi kelloissa tuntuviisari on minuuttiviisaria lyhyempi, vaikka tunti on minuuttia pitempi. Tai se, mihin häviää se tunti, joka menetetään kesäaikaan siirryttäessä.