Laulujen laulu, Raamatun Korkea veisu, löytää Suomen kielen verevimmälle murteelle käännettynä uusia, kutkuttavia ulottuvuuksia, mainostaa takakannen teksti heinävetisen kirjailijan Martti Issakaisen sovitusta.
Kutkuttavan huvittavia ainakin, sanoo savolainen lukija.
Mites suu vääntyisi, jos sulho kehuisi hampaittesi hohtavan valkeina "niinku justiisa kerityt lampaat, veistä nousseet".
"Entäs nuo tissit sitte - sanonko -/ nehä' on ku' peuravvasat/ kun kaselliin kaksoset,/ mitkä ilakoepi laetumella/ liljankukkiin keskessä."
Kumppaninsa huumorintajua voi toki koetella antamalla savonkielisen viännöksen morsiamelle huomenlahjaksi. Hääpäivän jälkeisenä aamuna viimeistään onkin syytä selvittää, oliko valinta otollinen.
Ja päinvastoin: tyttäret voivat verrata naitua sulhoaan Korkean veisun uljaaseen poikakultaan. Onko oman kullan "tukka usvasta kostee, lorajaako yökaste hivuksissa"?
Kovin moni ei vakavalla naamalla voi lausua näitä Vanhan testamentin uusia kutkuttavia ulottuvuuksia. Tämän korkeammalle ei savon kielellä enää voi kurkottaa.