Oulun Etaksi 2003 valittu Kalevan kulttuuritoimituksen päällikkö Kaisu Mikkola oli juhlallisuuksien aikana pitämässä kesälomansa rippeitä Beninissä entisellä Afrikan orjarannikolla, jonne suomalais-afrikkalaisen kulttuurikeskuksen Villa Karon ystävät tekevät parhaillaan matkaa.
"Kiva, että minut valittiin Ettaksi. Tykkään kaikista juhlista. Ehkäpä kestän juuri ja juuri, että jouduin samaan aikaan Afrikan hiekkarannoille", Kaisu Mikkola sanoo ja puheessa on aistittavissa, että hän olisi ollut mieluusti paikalla Oulun Päivillä. Beninin matka vain oli varattu ja maksettu ennen kuin tieto valinnasta tuli Kaisun tietoon.
Kunnianimen saanut Mikkola ei tarkkaan tiedä, miksi juuri hänet valittiin tämän kertaiseksi Etaksi. "Yleensä on syytä huolestua. Epäilen, että joku on katsonut minun ikääntyneen niin ja jäävän pian eläkkeelle, että nyt on syytä huomioida."
Kaisu Mikkola ei ole ikinä hymistellyt Oulun olevan ihana kaupunki, vaikka hän onkin viihtynyt kotikaupungissaan. "Minulla on Ouluun viha-rakkaussuhde. Ymmärrän Kirsti Simonsuuren ´Pohjoista yökirjaa´, vaikka monet tykkäsivätkin siitä huonoa. Sinänsä mikä tahansa kaupunki tekee ihmisen itsensä näköiseksi. Minä olen elämästä nautiskeleva ja olen hakeutunut seuraan, jossa viihdyn. Toripolliisineuvostosta ja Jankkiyhistyksestä löytyy hauskuutta ja sitä keksitään. Nyt on tavoitteena Oulun Potkinklubin elvyttäminen. Sääli, että armeija lähti Oulusta, sillä klubi perustettiin tarkk´-ampujapataljoonassa."
Mikkolan Kaisun mielestä Oulussa on ollut pahaa historian hävitys. "Lapsena olen asunut vuokralla Oulun keskustan vanhoissa puutaloissa. Näen niistä uniakin."
Mikkola on asunut muun muassa Jurveliuksen talossa Kauppurienkatu 1:ssä ja Lidströmin makkaratehtaan pihapiirissä Albertinkatu 5:ssä. "Koiraa ulkoiluttamalla tiesi siihen aikaan kaupungin tapahtumat. Heikinkulmasta, nykyisestä asuinpaikastani, oli Hilkka Inkalan maalaama Oulun tunnus. Nyt siitä maisemasta näkyy vaivoin kirkontorni. Olen ollut aika kiukkuinen hävityksestä ja on ollut syytä purkaa tarmo toimintaan. Reinilän talon olen kokenut viimeksi tärkeäksi. Oulusta matkustetaan muualle katsomaan kulttuurihistoriaa, vaikka sitä on löytynyt omalta nurkalta."
Kaisu Mikkola ei osaa sanoa, mikä on oikeasti oululaisuutta, vaikka hän on avojalakasia. "Isän suku on Hämeestä ja Savosta sekä äidin Lapista, vaikka molemmat ovat syntyneet Oulussa. Minussa ei ole tippaakaan pohjoispohjalaista verta."
Mikkolan Kaisulle Oulussa ovat kiinnostavinta kulttuuria vastakulttuurin ilmiöt. Sitä edustavat vaikkapa musiikkivideofestivaalit ja Huutajat. "Ne lähtevät kaupungin ilmapiiristä. Ne tulevat näkösälle vasta tasokkaina ja varsinkin kun ne tarvitsevat rahaa."
Oululaisuuden ehdottamana tunnusmerkkinä Kaisu näkisi tiernapojat. "Sesongin ensimmäinen tiernapoikaesitys alkaa aina itkettää mua, vaikka pojat laulaisivat kuinka nuotin vierestä. Se on kuin tulipalojen perässä ramppaamista. Tiernapojat ovat Oulusta side muualle Eurooppaan. Se on Euroopan unionin alkuperäiskulttuuria, jota pitäisi viedä Strasbourgin keskustorille yhtä aikaa suomalaisen joulukuusen kanssa."
Kalevan lukijoille Kaisu Mikkola on ehkä näkyvimmissä roolissaan teatterikriitikkona. Myös Bast on näkyvä ja tunnettu osa Kaisua. Lehden tekijät tietävät, että Kaisu Mikkolan käden jälki näkyy lehdessä laajasti päivittäin.