Ouluun ra­ken­net­tiin suurten kau­pun­kien pie­nim­mät yksiöt – Oulu teki poik­keuk­sen myös uusien asun­to­jen asuk­kai­den ikä­ra­ken­tees­sa

Pienten asuntojen voimakas lisärakentaminen ei ole johtanut eriytymis- tai viihtyvyysongelmiin, ilmenee Pellervon taloustutkimuksen tekemästä tutkimuksesta.

Pienten asuntojen rakentaminen kiihtyi vuosikymmenen kuluessa. Arkistokuva.
Pienten asuntojen rakentaminen kiihtyi vuosikymmenen kuluessa. Arkistokuva.
Kuva: Elias Lahtinen

Pienten asuntojen, eli yksiöiden ja kaksioiden, rakentaminen on kasvanut voimakkaasti suurissa suomalaiskaupungeissa 2010-luvulla.

Pellervon taloustutkimus PTT:n tutkimuksen mukaan kehitys ei ole kuitenkaan johtanut merkittäviin kielteisiin seurauksiin esimerkiksi asuinalueiden eriytymisen tai viihtyvyyden kannalta. Pienten asuntojen suuri osuus uudisrakentamisesta ei myöskään ole leimallisesti helsinkiläinen ilmiö.

Tutkimuksessa tarkasteltiin, mikä on pienten asuntojen osuus asuntotuotannossa vuosina 2010–2018 ja mikä vaikutus niiden lisääntymisellä on asuinalueisiin. Tutkimus perustuu rakentamisen tilastoihin, kuuden suuren kaupungin alueiden tarkasteluun, isännöitsijäkyselyyn ja sidosryhmähaastatteluihin.

– Pienten asuntojen määrän kasvussa on tunnistettavissa mahdollisia ongelmia, mutta ne näyttävät jääneen pieniksi ja olevan osin suhdanneluonteisia, kertoo PTT:n tutkimusjohtaja Olli-Pekka Ruuskanen.

Tilastoissa pienten asuntojen ilmiö näkyy selvästi. 2010-luvulla Helsingissä Espoossa, Vantaalla, Turussa, Tampereella ja Oulussa on rakennettu yksiöitä keskimäärin 3 100 kappaletta vuosittain, mutta vuonna 2017 määrä oli 5 100 ja vuonna 2018 jo 6 900 kappaletta.

Kehityksen yhdeksi ongelmaksi on arveltu, että pienten asuntojen yleistyminen edistää tiettyjen asukasryhmien keskittymistä tietyille alueille. Näitä ryhmiä ovat esimerkiksi nuoret aikuiset ja pienituloiset. Pienissä asunnoissa asutaan myös yleensä vuokralla.

Toinen kysymys on se, onko asuntokanta riittävän monipuolinen tulevaisuudessa, kun väestörakenne muuttuu.

Kaupunkikohtaisessa tarkastelussa havaittiin, että yksiöiden suuri suhteellinen määrä on vääristänyt asukkaiden ikäjakaumaa tietyillä alueilla. Jotta pienasuntovaltaisista kiinteistöistä voisi muodostua laajempi ongelma, niiden kielteisen vaikutuksen pitäisi ulottua kortteli- tai kaupunginosatasolle asti.

– Näin ollen riski laajemmasta eriytymiskehityksestä koskee alueita, joilla sijaitsee paljon kiinteistöjä, joissa on verrattain suuri pienten asuntojen osuus, sanoo Ruuskanen.

Tutkimuksessa haastatellut isännöitsijät tunnistivat niin ikään kehityksen riskejä, mutta hekin näkivät ne pieninä. Ongelmina pidettiin lähinnä vaikutuksia omaan työmäärään, kiinteistöjen kustannuksiin ja asukasvaihtuvuuteen. Isännöitsijöiden näkemys oli, että pieniä asuntoja syntyy hyville sijainneille ja hyvien palveluiden ääreen, mikä osaltaan vähentää riskejä.

Tarkastellut kaupungit ja niiden alueet olivat Espoo (Matinkylä, Suurpelto), Helsinki (Latokartano, Rastila), Oulu (Limingantulli, Toppila), Tampere (Kalevanrinne, Vuores), Turku (Vasaramäki, Virusmäki-Raunistula) ja Vantaa (Myyrmäki, Tikkurila).

Alueellisesti tarkasteltuna pienimpien asuntojen osuus on kasvanut 2010-luvulla erityisesti muissa suurissa kaupungeissa kuin Helsingissä.

Yksiöiden osuus uusista asunnoista on ollut Tampereella, Turussa ja Oulussa pääkaupunkiseutua suurempi. Näissä kaupungeissa yksiöiden osuus lähti vuoden 2015 jälkeen selkeään kasvuun.

Samalla asuntojen koko on pienentynyt. Pääkaupunkiseudulla yksiöiden koot ovat vaihdelleet vuosittain, mutta suunta on ollut laskeva. Myös kaksioiden koko on pienentynyt, mutta ei yhtä voimakkaasti.

Oulussa, Turussa ja Tampereella yksiöiden koon pienentyminen on ollut voimakasta. 

Oulussa kuluvan vuosikymmenen suurimmat yksiöt valmistuivat vuonna 2010. Silloin keskikoko oli 36 neliötä. Keskimäärin pienimmät yksiöt valmistuivat viimeisenä tarkasteluvuotena eli 2018. Tuolloin yksiöt olivat keskimääräiseltä kooltaan 28 neliötä.

Oululaiset yksiöt olivat keskimäärin pienempiä kuin muiden kaupunkien yksiöt. Pienimmät kaksiot taas löytyivät vuonna 2018 Tampereelta.

– Pienistä asunnoista on puhuttu leimallisesti pääkaupunkiseudun ilmiönä, vaikka niiden osuus on noussut eritoten muissa suurissa kaupungeissa.

Kerrostaloasuntojen rakentamisen volyymi tasaantuu lähivuosina, sillä myönnettyjen rakennuslupien määrät saavuttivat huippunsa vuonna 2017 ja ovat sen jälkeen laskeneet. Pienten asuntojen kysynnän sen sijaan odotetaan pysyvän voimakkaana kasvukeskuksissa, kun kaupungistuminen jatkuu.

Tutkimuksessa Oulu teki muihin isoihin kaupunkeihin verrattuna poikkeuksen siinä, että  20–30 -vuotiaat ei ole merkittävin vuoden 2010 jälkeen valmistuneissa asunnoissa asuvien ikäryhmä. Eniten uusissa asunnoissa Oulussa asuu 35–44 -vuotiaita. Oulun uusissa asunnoissa asuu myös paljon lapsia.