"Brasiliassa rentoudutaan kyllä ennemmin rannalla", tuumaavat Oulussa väliaikaisesti työskentelevät kaverukset AndreMagalhaes ja Miguel Peres, mutta suostuvat mielellään tuomareiksi puistokierrokselle Oulun keskustaan.
Ei liene oululaista, jonka kesä vilahtaisi ohi ilman kävelyä Ainolan puistossa tai istuskelua palkitussakin Kiikelinpuistossa. Keskustan kartalta löytyy kuitenkin monia vähemmälle huomiolle jääviä vihreitä tilkkuja. Aloitamme kaupungintalon edustalta, pienestä Hallituspuistosta.
"Ai onko tämä puisto?" Itse asiassa kaupungin parhaimmassa hoidossa oleva edustusviheralue. Emme ryhdy mittaamaan nurmen pituutta, mutta valtakunnallisten hoitoluokitusohjeiden mukaan se saisi olla korkeintaan seitsemän senttiä.
Ihmettely jatkuu kaupungintalon toisella puolella Maria Silfvanin puistossa. Ajan kulku -patsas, jonka arvellaan kuvaavan suomalaisten maahanmuuttoa Venäjältä, kiinnostaa, mutta puistoksi ei brasilialainen tätäkään tunnista.
"Tuo tuolla on puisto!" hihkaisee Andre ja osoittaa Otto Karhin suuntaan. Tai ei sittenkään. "Tämäkin on lähempänä praçaa." Brasilialainen puistomääritelmä alkaa hahmottua.
"Meillä puisto, parque, on iso alue, jossa harrastetaan kaikenlaista urheilua", Miguel valottaa.
"Siellä pääsee kunnolla pois keskustan hälinästä", jatkaa Andre, joka kertoo viettävänsä kotona enemmän aikaa capoieran kuin jalkapallon parissa. "Puisto on yleensä portein suljettu". Mutta mikä sitten on praça?
Hallituspuistosta löytyy praçan elementtejä: patsas, penkit ja pala nurmea. Mittasuhteet ovat tosin vallan erilaiset kuin Brasiliassa.
Isonkadun ja Uudenkadun väliin jäävä, paremmin Letkunpuistona tunnettu viheriökin kävisi hiljennetystä versiosta eloisasta brasilialaisesta aukiosta, praçasta. "Kiva oleskelualue, jossa voi viettää hetken kavereita odotellen." Etelä-Amerikassa grillimakkaran sijaan maistellaan ihania naposteltavia pienistä kojuista.
"Saattaisin hyvin istuskella täällä jonkin aikaa", miettii Miguel, vaikka keskustan edustuspuistojen läpi kiemurtelevan Laanaojan ruskea väri saakin nyrpistämään. Varsinkin siinä vaiheessa, kun kuvausrekvisiittana käytetty jalkapallo pitää noukkia vedestä.
Poppelit surettavat
"Kiitosta tulee pari kertaa kesässä!", naurahtaa ylläpitosuunnittelija Arja Karhu Oulun teknisen keskuksen katu- ja viherpalveluista. "Herkemmin valitetaan."
Karhu selvittää ilomielin valtakunnallista viheralueiden hoitoluokitusta, jonka mukaan puistoja ylläpidetään. Ehkä se saa kaupunkilaiset ymmärtämään, miksi kukat ovat komeammat naapurikorttelissa.
Edustuspuistojen pitää olla aina siistejä ja nurmikon niin lyhyt, että sitä joudutaan leikkaamaan parikin kertaa viikossa.
Suurin osa keskustan puistoista on A2-luokkaa. Niissa roskia siedetään enemmän, istutuksia on vähemmän ja nurmi saa venähtää pitemmäksi. "Heinätorin puisto ei tällä hetkellä ole ihan A kakkosta. Sitä peruskorjataan parhaillaan."
Heinätorin tilapäisen vehreydenpuutteen huomaa testiryhmämmekin. Kunnon tyrmäyksen saa myös syksyistä saneerausta odottava Kyösti Kallion puisto. "Tämäkö on nimetty presidenttinne mukaan?"
Heinäpään pitkä vihernauha on kieltämättä surullisen näköinen poppelikantoineen.
Pyöräillessämme pitkin hiljaisia katuja nuorukaiset kiittelevät Oulun rauhaa.
"Teidän puistonne ovat kuin oululaiset: miellyttäviä, mutta varautuneita", nauraa Andre kuukauden kokemuksella ja kertoo vaikuttuneensa romanttisesta Ainolan puistosta aiemmin kesällä.
Mannerheim voittaa Kyösti Kallion
Kierros on lopuillaan. Mannerheimin puisto: paras tähän asti. Suihkulähde solisee mukavasti, kiveyksellä voisi skeittailla.
Missähän kaikki puistonkäyttäjät muuten ovat?
Pistämme tyhjyyden kolean illan piikkiin. Miehet kehuvat vasta istutettuja kesäkukkia, joiden väritys on tänä kesänä sinipunavioletti, häivähdyksellä oranssia.
Kylmä meinaa jo kangistaa, mutta kurvaamme vielä Hollihaan puiston ja Kuusiluodon kautta rannasta. Kunnes vihdoin:
"Lopultakin oikea puisto!" Lapset leikkivät, lenkkeilijät puuskuttavat ohi. Kaverukset antavat katseensa kulkea pitkin laajaa nurmikenttää ja nuuhkivat suurkaupunkilaiskeuhkonsa täyteen raitista kesäilmaa.