Kunnallisvaaleihin on aikaa hieman vajaat vuosi. Välissä ehditään valita Suomelle presidentti, mutta paikallispoliitikot kautta maan hiovat jo vaalilauseitaan ensi syksyä ajatellen.
Kuntarakenneuudistus. Siinäpä voi olla tulevien kunnallisvaalien avainsana, jolle tavallinen äänestäjä tulee allergiseksi jo ennen kesähelteitä.
Kuntarakenneuudistus on sanana kuin keväinen aurinkoihottuma herkällä iholla. Aurinkoihottuma on yhtä kuin ärsyttävä poliitikko, joka meuhkaa kuntarakenneuudistuksesta.
Rakenteet eivät kiinnostaa tavallisia äänestäjiä. Heille on pääasia, että homma toimii ja hyvin.
Uuden Oulun myötä kuntarakenneuudistusta ollaan toteuttamassa Haukiputaalla, Kiimingissä, Oulussa, Oulunsalossa ja Yli-Iissä hyvissä ajoin.
Oulun seutu on jälleen edelläkävijä. Kuntarakenneuudistus odottelee vielä Helsingissä kaksoisraidetta ja pohjoisen junaa, kun täällä jo tapahtuu.
Uudessa Oulussa ei olla kuitenkaan tekemässä kuntarakenneuudistusta vaan monikuntaliitosta, joka lienee käytännössä sama asia. Ainakin vastuullisena valmistelevana viranhaltijana toimii sama henkilö, Arto Koski.
Kosken ehdotusten mukaan Oulun seudulla tehdään monikuntaliitosta. Lähivuosina muualla Suomessa tehdään hänen ehdotustensa mukaan kuntarakenneuudistusta.
Ei kannata yllättyä, jos joskus kuntaministeri Henna Virkkusen (kok.) esittelemänä kuntarakenneuudistus onkin jo Oulun seudulla tuttu monikuntaliitos.
Uusi Oulu ei ole kirosana. Sellainen se ei ole ainakaan liitoskuntien johtaville viranhaltijoille, jotka esittelivät viikko sitten maanantaina uuden Oulun talousnäkymiä.
Yhteinen sävel näyttää löytyneen. Tilaisuudessa ei peloteltu kuntarakenneuudistuksella. Lähtökohtaisesti tilanne on kansalaisten kannalta parempi kuin se, että johtajat olisivat tässä vaiheessa tukkanuottasilla.
Uusi Oulu voi olla jopa kuntarakenneuudistuksen mannekiini. Oulu voi näyttää mallia, kuinka uuden yhtenäiseen työssäkäyntialueeseen kuuluvat kunnat muodostavat yhtenäisen palvelualueen. Kansalaisten olot helpottuvat.
Oulussa tämä tosin toteutuu vain puoliksi, kun kaupungin eteläpuoliset kunnat ovat pysähtyneet jauhamaan keskenään unholaan jäänyttä palvelurakenneuudistusta. Palvelurakenneuudistus oli Vanhasen aikainen sanonta, joka sai tavalliset ihmiset ärtymään. Sanasta sai helposti näppyjä ellei peräti vyöruususta.
Oulun ja muiden liitoskuntien ensi vuoden budjettiesityksiä on arvosteltu siitä, että ne eivät sisällä uusia avauksia. Investointien määrän on väitetty olevan mitätön.
Uskallan olla eri mieltä. Ei ole mitään mieltä tehdä uusia avauksia, kun vasta ollaan menossa kohti uutta kaupunkia ja uusia vaaleja.
Uuden Oulun viranhaltijajohdolla on urheilutermillä ilmaistuna hyvä pelisilmä. Ei outoa vastustajaa vastaan kannata luoda uutta yllättävää taktiikkaa, jota itsekään ei osaa kunnolla. On tyydyttävä peruspeliin, joka on kaikille tuttu. Se on varmempi tie hyvään lopputulokseen.
Ei ole mitään syytä sitoa uusien kunnallisvaaleissa valittavien valtuutettujen käsiä etukäteen. Annetaan heidän tehdä ne avaukset. Noista avauksista voi kertoa mieluusti jo vaalikamppailun aikana.
Näin me äänestäjät pystymme arvioimaan, keitä kelpuutamme uuden Oulun valtuustoon. Paikkoja on 67, joten kisasta tulee ankara.
Oikeastaan hallituspuolueiden kokoomuksen, SDP, vihreiden, vasemmistoliiton ja kristillisdemokraattien pitäisi yhdessä näyttää, kuinka hyvässä mallissa uuden Oulun asiat ovat. Puolueet voisivat tarjota myönteisen tulokulman uuteen Ouluun.
Keskustan ja perussuomalaisten tehtävä sen sijaan on vapaasti ruotia monikuntaliitoksen ennakoituja ongelmia.
Äänestäjä sitten valitsee.