Oulun kaupunginvaltuusto on tänään ja keskiviikkona koolla päättämässä ensi vuoden talousarviosta. Kaupungin taloudellinen tilanne on hyvä. Talous on tasapainossa ja kunnalliset verot ovat valtakunnallisesti vertailtuna asukkaille suotuisat.
Suomesta löytyy ainoastaan 26 kuntaa, joissa on Oulua alhaisempi tuloveroprosentti. Suomessa on kuntia reilusti yli 400. Oulun tuloveroprosentti on 18,00. Sitä se on ollut jo vuosia. Oulua edullisemmat kunnat löytyvät pääkaupunkiseudulta ja Varsinais-Suomesta sekä Lappeenrannan suunnasta. Ahvenanmaan kuntia on joukossa kahdeksan.
Oulun ja Lapin lääneistä ei löydy verotuksellisesti Oulua mukavampaa paikkaa asua. Lähimmäksi pääsevät Kempele ja Kalajoki, joiden tuloveroprosentti on 18,50. Muut ovat sitten kalliimpia.
Kiinteistöverokin on asetettu Oulussa vakituisen asumisen osalta alarajalle. Pohjois-Suomen kunnista ainoastaan Liminka tarjoaa saman edun. Muut yrittävät heruttaa jonkun lisäsentin asumisestakin veroruuvia kiristämällä. Oulussa ja Limingassa vakituisen asumisen kiinteistöveroprosentti on 0,22. Kyseinen kädenojennus asukkaille on harvinaista herkkua eteläisemmässä Suomessakin.
Tietysti matala asumiseen kohdistuva vero puree lompsaa Oulun kaupungissa napakammin kuin naapurikunnan hieman korkeampi vero, koska kiinteistövero lasketaan kiinteistön verotusarvosta. Kahden aivan samanlaisen talon verotusarvo on Oulussa suurempi kuin 50 kilometrin päässä kaupungista.
Mitä lähempänä vetovoimaista keskustaa asut, sitä arvokkaammalla paikalla asut ja maksat euromääräisesti enemmän kiinteistöveroa.
Jos puheet yli tuhannesta uudesta omakotitontista käyvät Oulussa toteen, voi kysyä, kannattaako kaupungista enää muuttaa muihin maisemiin talon pystytykseen?
Oulun kaupunki ei ole pitänyt veroeduistaan ääntä. Seudullisten havaintojen teko jää ihmisten omaan harkintaan.
Se, että verot ovat Oulussa valtakunnallisesti ystävälliset, ei anna kaupunginvaltuutetuille tällä viikolla perustetta jakaa ylimääräisiä joululahjoja oululaisille. Rahan käytössä on syytä pitää yhä maltti.
Kotitalouksissakin luottokortilla ostetut joululahjat lankeavat aina maksuun. Voin vakuuttaa, että tammikuussa tekee kipeää. Sinänsä Oulun budjettikokous on oma rituaalinsa, joka saattaa tuntua jopa turhalta tai jäänteeltä suuren ja mahtavan ajoilta. Koko maanantai puhutaan pontevia ja tehdään muutosesityksiä budjettiin. Keskiviikkona käytävien äänestysten jälkeen sitten todetaan, ettei juuri mikään muuttunut valtuustossa.
Seremoniaalisessa kokouksessa on kuitenkin se hyvä puoli, että se pysäyttää päättäjät miettimään kaupungin asioita. Löytyisikö budjetista jotakin, jota juuri minä voisin ajaa eteenpäin?
Valtuutettu joutuu puntaroimaan, mitä kaupungissa voitaisiin tehdä vielä paremmin. Ei sinne valtuuston puhujapönttöön voi mennä ihan pönttöjä puhumaan.
Juuri edellä kerrotussa mielessä Oulun kokousmenettely voi olla parempi kuin monissa muissa isoissa kaupungeissa, joissa talousarviot nuijitaan pöytään yhdessä illassa tunnin parin aikana. Tavallinen valtuutettu on monissa kunnissa alistettu kunnallispolitiikan pelaajien numeroiksi.
Oulussa rivivaltuutettukin saattaa vaikuttaa asioiden kulkuun. Näin kävi kaupunginjohtajan vaalissakin.
***
Valtio alensi viinaveroa. Nyt kun ihmiset on saatu kunnolla juomaan ja koukkuun, poliitikot vaativat kilvan veroa ylös. Huumediilerit käyttävät samaa kikkaa. Tosi diilereitä tuolla Arkadianmäellä.