Hajukaupunkina tunnetussa Oulussa tuoksuu joskus muukin kuin puunjalostusteollisuus. Tarkkanenäiset paikallistavat jopa eri kaupunginosien ominaistuoksut: esimerkiksi Taskilassa tuoksuu kaurapuuro ja Hietasaaressa pulla. Ympäristönsuojeluyksikön päällikkö Marketta Karhu Oulun ympäristövirastosta vahvistaa, että hyvätkin tuoksut voivat levitä koko kaupunginosaan - tuulen suunnasta riippuen jopa pidemmälle.
Teollisuuden hajut ovat loppukeväästä Karhun mukaan enimmillään, sillä silloin alkaa tuulla mereltä. Kesäisin puolestaan tuoksuu luonto: Oulun puistoissa voi tähän aikaan vuodesta tunnistaa esimerkiksi syreenin tai ruusun vaikka silmät kiinni.
Kalevaan tulleiden hajuhavaintojen perusteella Toppilassa näyttäisi haisevan mallas. Höyhtyällä tarkkavainuiset ovat tunnistaneet ainakin munkin ja nisun tuoksun. Jonkun mielestä Kynsilehdossa tuoksuu tuore, sahattu puu. Kaakkurissa puolestaan ilmassa leijuu kala ja Tuirassa näkkileipä.
Useimpien hajuaisteja hivelevien tuoksujen taustalla on teollisuus: Toppilan tuoksujen taustalla on Raision rehutehdas, Höyhtyällä puolestaan voi nuuhkia Antellin leipomon jälkiä. Kaakkurissa kalan haju tulee luultavimmin Hätälän kalatehtaalta.
Jotkut tuoksut ovat painuneet mieliin, vaikkei niitä enää nenään kantaudukaan. Tuirassa liikkuneet muistelevat kaiholla Merijalin tehdasta, joka levitti milloin Tervaleijonan, milloin Mynthonin aromeja.
Hajuaistit voivat silti kyllästyä miellyttäviltä tuntuneisiin tuoksuihinkin. "Hyväkin haju voi muuttua pahaksi. Esimerkiksi Helsingissä ihmiset kyllästyivät kahvipaahtimon hajuun, vaikka se tuoksui aluksi hyvältä. Haju on mielialakysymys", Karhu muistuttaakin.
Hyviä tuoksuja voi nuuskia lähinnä lähiympäristössä: esimerkiksi leipomon tuoksut eivät yleensä sen pidemmälle leviä. Sen sijaan teollisuuden tuottamat hajut voivat levitä tuulen hyvinkin kauas, mutta onneksi hajut ovat Karhun mukaan satunnaisia. Lemu on ennen kaikkea viihtyvyyshaitta.
Myös aisteja kirvelevät hajut leimaavat ympäristönsä: Taskilassa haisee jäteveden puhdistamo, Ruskossa jätekeskus ja vuorivillatehdas. Ajoittain myös Nuottasaaren hajut saattavat levitä koko kaupunkiin. "Oulussa tilanne on parantunut, vaikka hajukaupungin maineesta on vaikea päästä eroon. Haisevien rikkiyhdisteiden pitoisuudet ovat kymmenes osa siitä, mitä joskus on ollut", Karhu kuitenkin muistuttaa.
Viime vuonna hajutuntien määrä oli 127, tarkkanenäiset ovat siis haistaneet 127 tunnin aikana Oulun alueella kaupungin yhden merkittävimmistä ilman epäpuhtauksista, haisevat rikkiyhdisteet. Vielä vuonna 2004 hajutunteja kirjattiin noin 400.