Yliopiston osakuntatoiminta on Oulussa kovin tuoretta, eikä toiminta neljässä osakunnassa ole vielä kovin laajaa. Nyt toimintaa pyritään tarmokkaasti juurruttamaan uudelleen nuoreen yliopistoon. Osakunta on kerho, joka kokoaa yhteen tietyltä alueelta tulevat yliopisto-opiskelijat.
Joukko uusia osakunta-aktiiveja kokoontui viikonvaihteessa viettämään aikaa Pohjois-Suomen opiskelija-asuntosäätiön kerhotiloihin Linnanmaalle. Mukana oli väkeä neljästä Oulun yliopiston opiskelijoiden osakunnasta: kainuulaisesta, savo-karjalaisesta, etelä- ja keskipohjalaisesta sekä lappilaisesta osakunnasta.
"Pelailemme, saunomme ja kehuskelemme kilpaa omia maakuntiamme. Tietysti heitämme myös herjaa pohjalaisten puukkohulluudesta, köyhistä kainuulaisista tai kieroista savolaisista", sanoo savo-karjalaisen osakunnan aktiivi Vilhelmina Pietilä
Kainuulaisen osakunnan puheenjohtaja Elsi Huttunen selventää, että osakunta on muualta tulevien turvaverkko, eräänlainen oma leiri.
"Viestimme on se, että tykkäämme opiskella Oulussa mutta emme ihan täysiä oululaisia kuitenkaan ole", hän sanoo.
Paljon kainuulaisia
Jostakin syystä eteläsuomalaiset eivät ole perustaneet Ouluun omaa osuuskuntaansa. Myöskään oululaisilla tai pohjoispohjalaisillla ei ole täkäläisessä yliopistossa omaa osuuskuntaansa. Osakuntalaiset arvelevat, että omalla alueella opiskelevat kokevat muutenkin riittävästi yhteen kuuluvuutta ja löytävät samalta seudulta olevia kavereita.
Periaatteessa esimerkiksi kainuulaiselle osakunnalle löytyy osallistujapohjaa, sillä pari vuotta sitten tehtyjen laskelmien mukaan Kainuusta tulee kuudesosa Oulun yliopistossa aloittavista opiskelijoista. Se tarkoittaa, että kaupungissa opiskelisi pari tuhatta kainuulaislähtöistä.
Kainuulainen osakunta on Oulussa toimivista selvästi suurin. Maksaneita jäseniä on tällä hetkellä 50, ja postituslistalla 140 opiskelijaa. Muissa jäsenten määrä vaihtelee kymmenen ja parinkymmenen tietämillä.
Omat tilat kiikarissa
Helsingin yliopistossa osakunnat elävät erittäin vahvoina Ouluun verrattuna. Osakuntien historia ulottuu satojen vuosien taakse. Esimerkiksi Suomen vanhin, Wiipurilainen osakunta, juhli viime vuonna 350 vuoden ikää. Pohjoispohjalainen osuuskunta täytti pari vuotta sitten 95 vuotta.
Huttunen arvelee, että Helsingissä osakunnat elävät vahvoina juuri pitkän perinteen takia. Toiminnan ei välttämättä tarvitse nykyisin olla juuri aktiivisempaa kuin esimerkiksi Oulussa. Se on Helsingissä näyttävämpää, koska osakunnilla on muun muassa omat toimitalonsa ja asuntojen omistusta.
"Me olemme nyt nostamassa Ouluunkin kunnollista osakuntaperinnettä kaikkine protokollineen. Osakunnassa on inspehtoori, joka on jokin yliopiston henkilökuntaan kuuluva alueelta osakunnan maakunnasta kotoisin oleva henkilö. Kuraattori on vanhempi opiskelija, joka toimii nuorempiensa neuvonantajana", Elsi Huttunen kertoo.
Tarkoitus on lisäksi saada toiminnalle kokonaan omat tilat. Niissä merkeissä aktiivit ovat marssimassa lähiaikoina yliopiston johdon pakeille.