Koripallomaajoukkueen eli Susijengin päävalmentaja Henrik Dettman on huolestunut suomalaisten lasten liikkumattomuudesta. Esimerkkinä hän mainitsee, että 15-vuotiaista tytöistä 94 ja pojista 84 prosenttia liikkuu liian vähän.
Kun ammatillisen toisen asteen koulutuksessa vuonna 1980 liikuntatunnit olivat 90 minuuttia, niin nyt ollaan keskimäärin seitsemässä minuutissa.
– Tämä kertoo siitä, että ei edes luoda mahdollisuuksia liikkumiseen. Tämä on kyllä suomalainen häpeä, koska tässä ei ole ymmärretty liikunnan merkitystä.
Dettman luennoi lauantaina Oulun NMKY:n koripallo-osaston tilaisuudessa.
Liikkumattomuus johtaa erilaisiin terveysongelmiin, joita joudutaan sitten yhteiskunnan varoinkin paikkaamaan. Ja se maksaa paljon. Dettmanin mukaan ennen oli paremmin, kaikki liikkuivat ja kaikki harjoittelivat.
– Päätöksenteko ei pääse kiinni siihen, että maailma on muuttunut. Kännyköitä ei voi ottaa pois, vaan pitää hyväksyä, että elämme nyt toisenlaisessa maailmassa.
Nyt täytyy löytää uudenlaisia ratkaisuja tai ratkaisuja, joissa hyödynnetään nykyisiä ratkaisuja. Iso kysymys on Dettmanin mukaan se, että liikkumiseen tarvitaan jonkinlaisia impulsseja.
Yhteiskunnan tulisi ottaa tässä asiassa enemmän vastuuta. Se voidaan tehdä esimerkiksi rakentamalla paikallisia malleja siitä, miten arki otetaan haltuun.
– Yksi ratkaisu on se, että liikkuminen sisällytetään kouluarkeen, jotta arkiliikunta ei pelkästään ole vanhempien vastuulla.
Dettman muistuttaa, että tätä tehdään muualla maailmassa, esimerkiksi Islannissa, Yhdysvalloissa ja Turkissa.
– Kun asuin Istanbulissa, kaikki liikunnat ja taideaineet tehtiin koulupäivän aikana.
Erityisen tärkeänä Dettman pitää alakoulun kuutta ensimmäistä luokkaa, koska siinä vaiheessa lapsen kehittyminen ja asioista kiinnostuminen on suurta.
– Paras aika harrastaa on aamun puoliyhdeksästä iltapäivän kello neljään. Kaikki tietävät tämän, mutta mitään emme saa aikaiseksi. Kyllä me olemme aika surkeita.
Dettmanin mielestä hyvinvointiyhteiskunnan perusoikeus on saada kokeilla ja löytää se oma elämänpolkunsa – liikkumisen ja taideharrastuksen kautta sen varmaan löytää.
– Meidän tehtävämme on yrittää luoda oppimisedellytyksiä ja -kokemuksia, Dettman sanoo.