Oulussa vie­rail­lut Jeléna Tšižóva päätti ryhtyä kir­jai­li­jak­si pa­la­vas­sa lai­vas­sa kes­kel­lä Mus­taa­mer­ta – "Pyysin kym­men­tä li­sä­vuot­ta tässä maail­mas­sa"

Jeléna Tšižóvan mukaan kirjallisuus koostuu ennen kaikkea hyvästä kielenkäytöstä ja kärsimyksestä. – Siihen voi sisältyä paljon muutakin, erilaisia ajatuksia ja mielipiteitä, diskursseja… mutta kirjan luomisprosessi tarvitsee aina myös pienen hetken kurjuutta.

Kuva: Pekka Peura

Jeléna Tšižóva teki ystävänsä kanssa reissun Ukrainasta Istanbuliin Mustanmeren poikki.

Kuva: Pekka Peura

Kun Jeléna Tšižóva oli reilu parikymppinen nuori nainen, hänellä oli tapana kirjailla pöytälaatikkoonsa runoja.

Tekstien julkaisusta hän ei tuolloin olisi osannut uneksiakaan, sillä Neuvostoliitossa elettiin vaikeita aikoja.

Perestroikan tavoite virkistää maan taloutta johti lukuisten uusien yritysten perustamiseen, jolloin Tšižóvakin päätti ryhtyä liikenaiseksi sekä myöhemmin talousasiantuntijaksi ja opettajaksi.

– Se oli minun mahdollisuuteni. Perheeni oli hyvin onnellinen: hautasin orastavat kirjoittajahaaveeni, ja tienasin hyvin. Kai he olivat olleet hieman huolissaan, sillä kirjoittajan polku ei ole kaikista yksinkertaisin. Vaatii paljon aikaa ja kovaa työtä kehittyä tunnetuksi ja taitavaksi, Tšižóva pohtii.

Sitten, 1990-luvun loppupuolella, tapahtui jotain kohtalokasta. Tšižóva matkusti miehensä ja nuoremman tyttärensä kanssa Krimin niemimaalle, Simferopoliin.

Tšižóva kertoo, että historioitsijapuoliso teki tuolloin tutkimusta Krimin tataareista ja tarvitsi pääsyä paikallisarkistoihin.

– Siellä ollessani sain sitten idean, että tekisin samalla lyhyen reissun Istanbuliin ystäväni kanssa. Varasin pikkukabinetin suoraan kapteenilta Turkin ja Ukrainan välillä liikennöivästä risteilylaivasta.

Kolme ihanaa päivää Istanbulissa vierähtivät kuin siivillä. Järkytys oli sitäkin suurempi, kun paluumatkalla laivassa syttyi tulipalo.

Valitettavasti alus oli jo ehtinyt syvemmille vesille. Turkkilaisviranomaiset vastasivat hätäsignaaliin, ettei laiva ollut enää heidän aluevesillään. Ukrainasta taas tuli viestiä, ettei heillä ollut resursseja pelastusretkelle.

– Kun kukaan ei tullut auttamaan meitä, ymmärsin, että elämäni oli saapumassa päätökseensä, Tšižóva muistelee.

Jeléna Tšižóva teki ystävänsä kanssa reissun Ukrainasta Istanbuliin Mustanmeren poikki.

Kuva: Pekka Peura

Hän oli pohjattoman allapäin. Ei siksi, että olisi pelännyt kuolemaa, vaan koska ei ollut ehtinyt kirjoittaa ylös niitä kaikkia asioita, joita olisi tahtonut. Silloin Tšižóva alkoi tapailla rukouksen sanoja.

– En ole kovinkaan uskonnollinen, mutta siinä hetkessä puhuttelin Jumalaa. Sanoin, ettei hänellä ole mitään syytä tappaa minua nyt, koska olen vihdoinkin valmis tullakseni kirjailijaksi. Pyysin kymmentä lisävuotta tässä maailmassa. Jos en olisi siihen mennessä saanut julkaistua ainuttakaan teosta, olisin täysin suostuvainen poismenooni.

Tuli raivosi kaikkiaan kuuden tunnin ajan, mutta kuin ihmeen kaupalla Mustameri laski laivan takaisin rantaan.

Kun Tšižóva rutisti miestään, hän totesi alkavansa nyt kirjailijaksi. Mies luuli, että vaimo oli sokin myötävaikutuksesta tullut kahjoksi. Ei hän ollut. Tšižóva lopetti liiketalouden uransa välittömästi ja istui alas kirjoittamaan.

– Kun kymmenen vuotta myöhemmin minut palkittiin Venäjän Booker-palkinnolla, ajattelin, että se oli siinä. Olin pitänyt osani sopimuksesta.

Tšižóva vieraili maanantaina Oulun pääkirjastossa keskustelemassa teoksistaan, kuten äsken mainitusta, Booker-palkitusta Naisten aika-romaanistaan.

Tänä vuonna suomeksi ilmestynyt Naisten aika on samalla ensimmäinen Tšižóvan suomeksi käännetty teos. Tšižóva pitää kirjaa uransa jonkinlaisena käännekohtana, vaikka painottaa, että kaikki hänen tekstinsä ovat hänelle rakkaita.

– Naisten aika on ollut kaikista suosituin romaanini, ja siten edesauttanut proosani taipumista myös muille kielille. Olen unelmoinut, että kirjojani käännettäisiin juuri suomeksi. Maamme ovat kovin läheiset, ja murheelliset ja monipuoliset tarinamme ovat kietoutuneet yhteen hyvin pitkällä aikavälillä. Koen, että Suomen historia on samalla minunkin historiaani.

Kriitikoiden kiitosten kohteena ollut Tšižóva näkee, että etenkin Venäjällä kirjallisuuspalkinnot ovat erittäin merkittäviä.

– Jo yksinomaan kirjallisuuspalkintojen nimeämiset herättävät paljon kiinnostusta ja keskustelua, sekä houkuttelevat uusia ihmisiä lukuharrastuksen, kirjojen vertailun ja arvioinnin pariin.

Kirjallisuus ylipäänsä ei ole tällä hetkellä vastaavan ankaran valvonnan kohteena, kuten esimerkiksi elokuvat ja televisiokanavat. Esimerkiksi Venäjän Booker-palkinto on täysin valtiovallasta riippumaton.

– Voittajan valinta on tietysti hyvin subjektiivista. Sanoisin, että todellista menestyjää tai merkkiteosta ei pystytä hahmottamaan sellaisenaan kuin vasta vuosien kuluttua.

Kirjailija tiedostaa vahvasti kotimaansa muuttuvat jännitteet.

Lyyrinen mutta liioittelematon Naisten aika on sukupolviromaani, johon Tšižóva on uuttanut paitsi omia mielikuviaan, myös äitinsä muistoja sekä isoisoäitinsä tarinoita. Kirjailijan lapsuus oli lempeä, joskin hän muistaa yhä pelon ja vaikenemisen ilmapiirin.

Tšižóva sanoo, että vaikka Naisten aika käsittelee konkreettisesti 1960- ja 1980-lukujen Neuvostoliittoa, metafyysisellä tasolla kirja kertoo koko neuvostovaltion historian.

Teoksen nimellä Tšižóva on halunnut viitata maailmansotien jälkeiseen aikaan, jolloin kymmenet miljoonat miehet olivat heittäneet henkensä taisteluiden tuoksinassa.

Oli naisten tehtävä rakentaa yhteiskunta uudestaan, koska muita ei ollut jäljellä. Se ei tarkoittanut, että naiset olisivat olleet jotenkin erityisen uskaliaita tai voimakkaita. Heidän oli pakko.

– Äidilläni oli tapana sanoa, etteivät miehet elä meidän perheessämme. Esimerkiksi molempien vanhempieni veljet menehtyivät sodissa.

Kirjassa kolme vanhaa naista asettuu asumaan yksinhuoltajaäidin kanssa selvitäkseen kivuliaasta, puutteen sävyttämästä arjesta.

– En koskaan erottele henkilöitä miehiksi tai naisiksi. Kiinnostavampaa on tarkastella persoonan kokonaiskuvaa, kuulla hänen kertomuksensa, joka todennäköisimmin on yhtä aikaa sekä inhimillisen heikko että rohkea.