Oulun kihlakunnan syyttäjäviraston johtavalla kihlakunnansyyttäjällä Eva Lindbladilla on huolenaan 700 rikosjutun tulppa, jonka purkaminen ei tunnu onnistuvan nykyisen työvoiman turvin.
Tulppa on paisunut vuosien vieriessä. Ensimmäiset ruuhkat tulivat rikosoikeudenkäyntilain tultua voimaan vuonna 1997 ja ne kasvoivat hovioikeusuudistuksen myötä. Syyteharkinta venyy nyt useissa jutuissa yli vuoden pituiseksi ja näiltä osin tilanne on yksi pahimmista ellei pahin koko valtakunnassa.
"Rikosoikeudenkäyntilaki muutti rikosprosessin enemmän syyttäjävetoiseksi. Syyttäjien pitää valmistautua istuntoihin huomattavasti paremmin kuin ennen lain voimaantuloa. Hovioikeuskäsittely on puolestaan lisääntynyt meillä selvästi. Viime vuonna istuntoja oli 24 päivänä, mutta tänä vuonna niitä oli kesäkuun loppuun mennessä jo 29 päivänä", selvittää Eva Lindblad.
Oulussa syyttäjiä on rasittanut viime kuukausina tuntuvasti myös se, että poliisi on kiristänyt reippaasti otettaan arkipäivärikollisuuden suhteen. Se on ryhtynyt vaatimaan toistuvasti varkauksiin ja moottoriajoneuvojen luvattomiin käyttöönottoihin matkustuskieltoja ja vangitsemista, mikä nopeuttaa näiden tekijöiden juttujen käsittelyä ja aiheuttaa lisää työpaineita myös syyttäjille.
Elokuun alkuun mennessä poliisi oli vaatinut 40 tekijän vangitsemista, kun luku viime vuonna oli vastaavana aikana 12 henkilöä. Lisäksi esille on tullut useita isoja rikosjuttuja, joissa syyttäjät ovat mukana jo esitutkintavaiheessa. Ne vaativat tavanomaisiin juttuihin verrattuna monikertaisen tuntimäärän.
"Oman lisänsä on tuonut myös nuorten nopeutettu projekti, jossa Oulun kihlakunta on mukana. Nuorten rikoksentekijöiden jutut on keskitetty kahdelle syyttäjälle ja heidän asiansa menevät muiden tavanomaisten juttujen ohi. Tärkeysjärjestykseen asettaminen on nuorten kannalta katsottuna hyvä asia, sillä rangaistuksen pitää tulla heille nopeasti. Mutta jos katsoo asiaa toisten henkilöiden osalta, heidän juttunsa vastaavasti venyvät syyteharkinnassa", pohtii Eva Lindblad.
Oulun kihlakunnan syyttäjävirastossa on 11 syyttäjän virkaa, joista kolme on määräaikaisia. Kaksi syyttäjistä on erikoistunut talousrikoksiin ja heidän toimialueena on sekä Oulun että Lapin läänit. Kaksi viroista on apulaissyyttäjien virkoja ja he hoitavat pääasiassa pienempiä rikosjuttuja kuten rattijuopumuksia. Nämä perusjutut etenevät Eva Lindbladin mukaan hyvin Oulussakin. Syyteharkinta venyy siten niissä jutuissa mitkä eivät kuulu mihinkään erityisryhmään.
Kaikkiaan Oulun kihlakunnan syyttäjävirastoon tulee vuosittain noin 1 800 asiaa ja tänä vuonna virasto on Eva Lindbladin mukaan kyennyt käsittelemään yhtä paljon asioita kuin niitä on tullut. "Ongelmamme poistuisi nykyisillä asiamäärillä, jos saisimme muutettua määräaikaiset virat vakituisiksi ja tilapäistä apua ruuhkan purkamiseen. Määräaikaisuus on selkeä ongelma, sillä ihmiset hakeutuvat ymmärrettävästi vakituisiin virkoihin, kun niitä tulee tarjolle."
"Olemme pitäneet tiukasti kiinni siitä, että emme tingi laadusta. Tekemättömien töiden paine rassaa eniten ihmistä. Minulla on ollut jo jonkin aikaa huoli osaavaan henkilökunnan jaksamisesta", toteaa Eva Lindblad.
Juttumäärät kasvavat?
Oulu on noussut omaisuusrikosten osalta Helsingin rinnalle ja osin jopa ohikin. Tilanne ei huolestuta enää yksin poliisia ja siksi Oulun kihlakunnan alueella on käynnistetty eri viranomaisten toimesta turvallisuusprojekti. Se saa täyden tuen myös syyttäjäportaalta, vaikka projektin ansiosta poliisille mahdollisesti tulevat uudet virat nostavat varmuudella omaisuusrikosten selvitysprosentin nykyisistä pohjalukemista ylöspäin. Se puolestaan tietää lisää juttuja syyteharkintaan. Poliisi on jo perustanut autotiimin ja hakee kymmentä uutta virkaa Varas seis -projektiin.
"Nykyinen musta tilanne ei näy meillä, koska selvittämättä jääneet jutut eivät ole tule syyttäjälle. Poliisi tarvitsee lisävirat, mutta niitä myönnettäessä tulisi huomioida myös syyttäjäviraston ja käräjäoikeuden mahdolliset tarpeet", korostaa Eva Lindblad.