"Kyllä päihitetään Helsinki. Varmaan ei löydy nuorten soittajien piirissä sellaista kaupunkia, jossa olisi niin paljon folkbändejä kuin Oulussa", kehuu Oulu Folk -yhdistyksen puheenjohtaja Eero Väänänen kotikaupunkinsa monenkarvaisia pelimanneja.
Oulu Folk -yhdistys oli vastaus nuorekkaamman pelimannimeiningin kasvavaan tarpeeseen. Musiikkia haluttiin viedä ravintoloihin ja pubeihin, joissa ihmiset liikkuivat, haluttiin myös nuorekkaampia ja erilaisia bändejä saman katon alle.
"Bändejä löytyy perinteisestä kansanmusiikista ja kaustislaisesta tämmäämisestä aina tiukkaan rokkiin ja siltä väliltä. Mietimme aikanaan, mitä folkmusiikki on, emmekä päässeet koskaan lopputulokseen. Lähtökohta on akustisilla soittimilla, mutta juhlissa on myös sähkösoittimia mukana", sanoo Väänänen.
Oulu Folkin bändejä tullaan torille kysymään Väänäsen arvion mukaan kysymään entisten kesien tapaan. Tänä päivänä yhdistyksen bändejä kysytään keikoille pitkin Suomea. Mutta kannattajajäseniäkin löytyy: puolet porukasta ei soita tai esiinny, mutta yhdistyksen jäsenedut houkuttelevat, alennuksia kun puheenjohtajan mukaan ropisee jäsenille sieltä täältä, partureista lakimiespalveluihin.
"Elokuun alussa tullaan järjestämään jotakin kiinnostavaa", Väänänen lupaa.
Osaako puheenjohtaja muutakin kuin puhua? Kyllä. Väänänen soittaa bändissä, jonka nimi oli olemassa kaksi vuotta ennen koko bändiä.
"Bändi nimenä eli omaa elämäänsä, vaikka soittajista ei ollut tietoakaan. Ja bändin nimeä ei vaihdeta, se kun on niin typerä: Höyhtyän Herkät."