Lauri Komulainen malttoi vielä tiistaina temppuilla Hiukkavaaran skeittihallissa, vaikka aurinko alkaa pikkuhiljaa paljastaa asvalttia. Jotkut uskalikot ovat jo Oulussakin käyneet katsastamassa skeittipaikkoja ulkona.
"Täytyy vielä odottaa hieman", Komulainen, 20, naurahtaa.
Kun on skeitannut 13 vuotta, jaksaa kyllä odottaa muutaman viikon.
Kesäisin Komulainen saattaa hyvällä säällä lautailla tuntikausia hatussa. Samalla saatu liikunta on vain sivutuote.
"Haen lautailusta elämyksiä. Jos en olisi lautaillut koko ikääni, olisin varmasti keksinyt jonkun liikunnallisen harrastuksen", Komulainen miettii.
Skeittareiden alakulttuuri on rentoa, ja urheilunomainen suorittaminen valmennettavana olemisesta puhumattakaan puistattaa jo valmiiksi.
"Ehkä nuorempana olisin voinut olla ohjatussa liikunnassa, mutta nyt en varmasti lähtisi sellaiseen. En halua kiristää pipoa yhtään", Komulainen sanoo.
Komulainen panostaa lautailuun noin 1000 euroa vuositasolla ja käy myös talvisin usein temppuilemassa skeittihallissa työpäivän päätteeksi.
"Ei tämä minulla mitenkään vakavaa ole. Ihan perustemput osaan", hän sanoo vaatimattomasti.
Touhu näyttää siltä, että jos aikoo pysyä pystyssä, täytyy joskus myös kaatua.
"Ihan perusloukkaantumisilla olen selvinnyt, pari kertaa on mennyt nivelsiteet ja tietysti mustelmia on tullut".
Veli-Matti Härkönen on huomannut, että Oulussa riittää imua rullalaudan päälle.
"Viimeisen viiden vuoden aikana Ouluun on tullut paljon lisää lautailijoita", Härkönen sanoo.
Myös Oulun Rullalautailijat ry on aktiivinen toimija.
Jos joskus lautailijoille on hymistelty, niin nykyään yhteiskunta näkee rullalautailun arkiliikuntana.
"Kaupunkisuunnittelu tähtää monipuoliseen ja toimivaan ympäristöön ja tietysti myös rullalautailu ja rullaluistelu otetaan huomioon suunnittelussa", Oulun kaupungin liikuntasuunnittelija Mervi Uusimäki sanoo.
Lue lisää keskiviikon Kalevasta!