Pienyrittäjille sopivia kiinteistöjä ja tontteja on edelleen olemattoman vähän tarjolla, vaikka yrittäjyys on maassa kovassa nosteessa ja uusia yrityksiä syntyy kiivaaseen tahtiin.
Kynnys uuden yrityksen perustamiseen on aiempaa matalampi muun muassa yrittäjämyönteisen ilmapiirin sekä helpon sähköisen asioinnin ansiosta.
Siitä ne vaikeudet sitten alkavatkin. Moni aloittava yrittäjä lannistuu joillakin aloilla olevaan lupabyrokratiaan ja tiukkoihin vaatimuksiin muun muassa tilojen suhteen.
Lisäksi Oulu on kaavoituksessaan täysin unohtanut pienet yritykset. Pienyrittäjille sopivista rakennuspaikoista voi vain haaveilla ja vanhoista rakennuksista ei löydy soveltuvaa tilaa, joka olisi kohtuullisilla kustannuksilla muutettavissa sopivaksi.
Monelle kehno tonttitarjonta tuleekin yllätyksenä, varsinkin kun Oulu hehkuttaa kaupunkistrategiassaan olevansa paras paikka yrittää. Teollisuusalueilla tietysti on tontteja tarjolla, mutta eivät kaikki yritykset voi toimia siellä, eivätkä edes Rotuuarilla.
Monelle yritykselle näkyvä/sopiva sijainti on elinehto. Kaupunki kertoo nettisivuillaan, että ”Oulusta löytyy paikka jokaiselle yritykselle koosta ja toimialasta riippumatta” sekä auttavansa kaikkia yrityksiä löytämään sopivan tontin ja jopa olevansa valmiita räätälöimään sopivan tontin yrityksen tarpeisiin.
Kokemukset ovat kuitenkin jotain muuta. Pienille liikerakennuksille on lähes mahdotonta löytää rakennuspaikkaa, kun kaupungilla ei ole tontteja ja yksityisten maita ei kaavoiteta.
Tällä hetkellä vapaana on 25 kappaletta liike- ja toimitilatontteja. Näistä neljässä on rakennusoikeutta vähemmän kuin 1 000 neliömetriä. Tonteista 18 sijaitsee teollisuusalueilla tai tulevalla Oulunportin alueella.
Tässä olisikin petraamisen paikka. Tuntuu uskomattomalta, että Linnamaalle kaavoitettiin asuntoja useille tuhansille asukkaille, mutta liikerakentaminen unohdettiin täysin. Tiedän useita yrittäjiä, jotka rakentaisivat heti alueelle, jos sieltä vain paikka löytyisi.
Sama tilanne on uusilla asuinalueilla ihan yleisesti. Mahdollisuuksia pienille yrityksille rakentaa ei ole. Tämä koskee niin liikerakentamista kuin pieniä ammattirakentajia, joille ei tontteja ole uusilla alueilla ole ollut käytännössä vuosiin. Kaupungin virkamiehet voisivatkin käydä katsomassa mallia vaikka Kempeleestä, kuinka asioita voisi hoitaa.
Toisaalta tonttien kehno saatavuus on ymmärrettävää. Mieluummin kaupunki antaa tontin suuremmalle yritykselle, joka sitten kerralla työllistää enemmän kuin se pieni, vasta toimintaansa aloittava yritys. Sekin pitäisi kuitenkin muistaa, että ei niitä suuria yrityksiä tule, jos ei anneta pienille mahdollisuutta kasvuun ja kehitykseen.
Lisäksi suurten monikansallisten yritysten voitot, veroista puhumattakaan, valuvat ulkomaille. Pienempi, paikallinen yritys jättää rahat kiertoon kotiseudulle, joka taas ruokkii positiivista kierrettä. Tämä tulisikin saada taottua virkamiesten mieliin.
Miika Sutinen
Kiimingin Yrittäjät ry.
Lue lisää lukijoiden mielipiteitä päivän Kalevasta!
Näin lähetät mielipidekirjoituksen Kalevaan.