Oulun päätöksenteossa on ajauduttu umpikujaan, josta pitäisi luovia ulos. Kovin pitkään pattitilanne ei voi jatkua.
Vastakkainasettelu heikentää kaupungin imagoa ja vetovoimaa. Se ei ole kenenkään etu.
Oulussa on ajauduttu päätöksenteossa erikoiseen tilanteeseen, kun puolet kaupunginvaltuustosta ajaa muutosta hallintosääntöön päästäkseen päättämään palveluverkosta ja toinen puoli pitäisi päätöksentekomenettelyn nykyisellään. Voimassa olevan hallintosäännön mukaan palveluverkosta päättäminen on kaupunginhallituksen tehtävä.
Kiista hallintosäännöstä ja toimivallasta jäi valtuuston maanantaisessa kokouksessa ratkaisematta (Kaleva 27.2 ) äänten mennessä tasan 33–33 ja yhden äänestäessä tyhjää. Syvä vastakkainasettelu kertoo päätöksenteon kipupisteistä ja siitä, että Oulu hakee yhä yhteistä säveltä monta vuotta kuntaliitoksen jälkeen.
Asiaan palataan valtuuston seuraavassa kokouksessa. Sillä aikaa kaupunginhallitus jatkaa nykysääntöjen pohjalta. Juuri nyt palveluverkkoon ei ole linjausta, koska valtuuston äänestyspäätös jätti toimivalta-asian auki.
Viisasta voisi olla tehdä valmistelua, jossa palveluverkosta irrotettaisiin eniten intohimoja nostattavat ja kiireellisiä päätöksiä vaativat kohteet, jotta umpikujasta päästäisiin luovimaan eteenpäin.
Jos palveluverkosta päättäminen siirtyisi valtuustolle, pitäisi olla selvillä, miten yksityiskohtaisesti valtuusto haluaa päättää asioista. Onko järkevää, että valtuusto ruotisi jokaisen koulun, kirjaston, nuorisotilan, päiväkodin ja asukastuvan kohtalon erikseen? Mihin pannaan raja, kun päätösvaltaa on valtuuston ja hallituksen ohella myös lautakunnilla?
Loogista olisi, että kaupunginhallitus päättäisi palveluverkosta valtuuston ohjeistuksen ja taloudellisten edellytysten mukaisesti. Jos hallintosääntöä ruvetaan rukkaamaan, mikä on seuraava asia, jossa halutaan poikkeusmenettelyä?
Valtuuston kokouksen jälkeen on ehditty vaatia konsensusta repi-vien riitojen välttämiseksi. Asioita on nytkin yritetty sovitella tiiviisti etukäteen, mutta silti kiistakysymyksistä on äänestetty. Konsensuksessa käy herkästi niin, että jappasu vesittää lopputuloksen eikä miellytä oikein ketään.
Toinen tapa ratkaista asioita on äänestää, jolloin syntyy selkeä linja, jonka pohjalta edetään. De-mokratian hyviin puoliin kuuluu se, että äänestyksen jälkeen voidaan sanoa, että pulinat pois.
Oulun valtuuston kahtiajako paljastaa, miten vaikeita asiat voivat olla. Päätöksiä ei tehdä palveluverkosta puoluetaustan perusteella, vaan asia- tai pikemminkin kuntakohtaisesti.
Julkisuuteen on voinut jäädä kuva, että liitoskunnat olisivat olleet yhdistymisessä pelkkiä menettäjiä. Näinhän ei ole, vaan myös ne ovat päässeet nauttimaan investoinneista ja Oulun palveluista.
Vastakkainasettelu on huolestuttavaa ja voi heikentää kaupungin imagoa. Se ei olisi kenenkään etu.
Kaiken kohinan keskellä on syytä muistaa, että palveluverkkoselvitys on osa muutosohjelmaa, jolla varaudutaan siihen, että kuntien tehtävät ja rahoitus muuttuvat merkittävästi sote-maakuntauudistuksen takia.