antti.ervasti@kaleva.fi
Nyky-Oulu ei kärsi kesätapahtumien puutteesta. Vielä vajaa kymmenen vuotta sitten oli toisin: saksalaiset viinijuhlat ja skottilaiset viskijuhlat olivat hiipuneet omaan mahdottomuuteensa. Kuusrock oli kaatunut melkein kymmenen vuotta aikaisemmin.
Nyt Toppilan Möljällä nähdään teatteria ja kuullaan musiikkia tasaisesti pitkin kesää melkoisen yleisön vetävällä areenalla. Torielämä on vilkasta ainakin näin keskikesällä, ja sielläkin riittää monenlaisia tapahtumia kohtalaisen isoksi kasvanutta Suven säveltä myöten.
Valkosipuliyö olisi täydentänyt hienosti kesän. Harmillista että tänä kesänä pidettiin välivuosi. Tapahtuma ei ainakaan kärsinyt suosion puutteesta. Johtuiko välivuosi vain saamattomuudesta?
Viime vuosituhannen Weindorf-viinijuhla oli väkinäinen yritys tuoda keskieurooppalaista kulttuuria pohjoisen perukoille. Koko homman markkinarako oli siinä, että mummot ja rouvat saivat julkisesti kännätä kaupungilla hienostelevan viininjuonnin verukkeella. Sitä seurannut Scottish-Weindorf ei sopinut näihin maisemiin senkään vertaa.
Oulussa on kantapään kautta jouduttu opettelemaan, millaiset juhlat kaupunkiin sopivat. Tämänviikkoinen Rotuaari-Piknik on osoittautunut tapahtumaksi, jollaisella on tilausta ainakin silloin, kun sää on suosiollinen.
Menneinä vuosina tapahtuman esiintyjiä valittaessa on noudatettu äärimmäisen yllätyksetöntä linjaa. Sille on ollut hyvä syy: takkiin ei ole saanut tulla. Viime kesän laimea menestys osoitti sen tien ilmeisesti loppuun kuljetuksi, sillä tänä kesänä Rotuaarilla musisoi aiempaa tuoreemman oloinen artistikaarti.
Möljän teatteriesitykset ovat olleet alusta lähtien yleisömenestys, mutta järjestävä Meri-Oulu oli taloudellisissa vaikeuksissa alkuvuosina. Ostotuotannot omien näytelmien sijaan osoittautuivat järkeväksi ratkaisuiksi, vaikka oululainen omaperäisyys katosi.
Oulussa tarvitaan viihteellistä spektaakkelimaista teatteria. Taidetta varten on olemassa kaupunginteatteri. Möljän näyttämön pysymiselle nykyisellä paikallaan on perusteensa, mutta Oulusta voisi löytyä muualta yhtä hyvä tai parempi areena, jos uutta paikkaa joudutaan ensi kesän jälkeen etsimään.
Heinäkuun lopulla pidettävä
Qstock on osoitus siitä, mitä saadaan aikaan, kun uskotaan omaan asiaan tarpeeksi. Vuosi vuodelta kasvanut rock-festivaali on osoittanut sen, että Pohjois-Suomi tarvitsee oman, puolen Suomen suurimman festivaalin.
Jos Qstock haluaa kasvaa nykyisestä ja koettaa hyppiä isompiensa rinnalle, sillekin pitää yrittää etsiä uutta paikkaa. Yhtä läheltä keskustaa lienee vaikea löytää Kuusisaaren veroista aluetta.
Jättikonsertteja tänne vielä tarvittaisiin, mutta niissä on osaaminen tökkinyt. Vuosittaisten pesäpallostadionilla pidettävien konserttien sarja näyttää tänä vuonna katkeavan, mikä ei ole ihme.
Huippuesiintyjien saaminen pohjoiseen on arvatenkin kallista ja vaikeaa. Oulun-konsertteihin on tullut enimmäkseen ajat sitten parhaat päivänsä nähneitä suuruuksia. Yleisömääristä on voitu kertoa isoja lukuja, koska ilmaisia firmalippuja on mennyt tuhansittain.
Oulu voisi kerätä oikeaan osuvilla konserttivalinnoilla kymmenien tuhansien yleisöjä Oulun läänin lisäksi Lapista ja koko Pohjoiskalotista. Sellaista yritetäänkin yhteistyössä Luulajan ja Tromssan kanssa, ja havitellaan tänne itseään Stingiä parin vuoden päästä.