Oulun keskusta on haastava pyöräilijän kannalta. Monilta keskustan kaduilta puuttuvat pyörätiet kokonaan. Jos pyörätietä ei ole, täytyy pyöräilijän ajaa liikennesääntöjen mukaisesti ajoradalla.
Tämä voi aiheuttaa ongelmatilanteita, sanoo Oulun polkupyöräilijät ry:n hallituksen puheenjohtaja Pasi Haapakorva.
– Viimeksi maanantaina, kun olin menossa töihin, auto ajoi eteeni ajoradalle poikittain. Kuljettaja avasi ikkunan ja sanoi minulle, että ajan väärässä paikassa. Totesin kuljettajalle, että koska tässä ei ole pyörätietä, ajan ihan oikeassa paikassa.
Oulun keskustassa pyöräilijällä ei ole paljon vaihtoehtoja. Pyöräteitä on edelleen vähän, vaikka uusista pyöräreiteistä on puhuttu jo pitkään.
– Oulussa on valtavasti katuja, joilla ei ole pyöräteitä ollenkaan, tai ne ovat vain osalla matkaa. Tällaisia katuja ovat muun muassa Linnankatu, Kajaaninkatu, Puistokatu, Albertinkatu, Sepänkatu, Nummikatu, Heinätorinkatu, Limingankatu, Mäkelininkatu, Koulukatu ja Rautatienkatu Haapakorva luettelee.
Oulun keskustan pyöräreiteistä voisi piirtää kartan, mutta päinvastaisesti, sanoo Haapakorva.
– Oulussa keskustan pyöräteistä voisi tehdä päinvastaisen kartan, joka kertoo, missä niitä ei ole. Yleensähän kartat tehdään niin, että niihin merkitään olemassa olevat pyörätiet.
Pyöräkaistoissa on epäselvyyksiä
Oulun polkupyöräilijät ry:n tavoitteena on, että pyörätiet olisivat selkeästi merkittyjä. Keskustan alueella olevia vähäisiä pyöräteitä voi olla hankalaa erottaa, sanoo Haapakorva.
– Meillä on ajatus, että pyöräinfran tulisi olla niin tunnistettava, että vaikka tipahtaisit keskelle korttelia, niin pystyisit hahmottamaan pyöräilyreitit. Keskustan uudet punaiset pyörätiet ovat siinä mielessä hyviä, Haapakorva sanoo.
Ongelmapaikkoja keskustassa on kuitenkin jonkin verran.
– Esimerkiksi Torikadulla on pyörätie yhdellä puolella ja jalkakäytävä toisella puolella. Ulkoisesti ne ovat täysin identtisiä. Ne voi erottaa toisistaan ainoastaan liikennemerkin perusteella, Haapakorva jatkaa.
Liikenneturvan Oulun aluepäällikkö Rainer Kinisjärvi mainitsee myös Torikadun yhtenä ongelmakohtana.
– Esimerkiksi Torikadulla keskustasta Heinäpään suuntaan pyöräily on sallittua, mutta Heinäpäästä keskustaan ei saa ajaa jalkakäytävän pyörätietä pitkin. Olen aika lailla vakuuttunut, että moni ei ole tästä tietoinen, Kinisjärvi toteaa.
Ajonopeuksien alentaminen helpottaisi liikennettä
Haapakorvan mukaan uusia punaisia kivisirotepinnoitteisia pyöräteitä ei kuitenkaan tarvittaisi joka kadulle keskustassa. Riittäisi, että autoilijat huomioisivat pyöräilijöitä ajoradalla.
– Monet kadut ovat rauhallisia ja ajorata on usein jopa paras paikka pyöräillä. Pyöräteiltä voi olla vaikea nähdä kulman taakse, kun taas ajoradalta näkyvyys on parempi, hän sanoo.
Kinisjärven mukaan Oulussa on vallinnut pitkään kulttuuri, jossa jalkakäytävällä ajamiseen ei juuri puututa. Hän ei usko, että keskustan alueelle olisi edes mahdollista rakentaa kattavaa pyörätieverkostoa.
– Varmasti osa autoilijoista ärsyyntyy pyöräilijöistä ajokaistoilla, mutta pyöräily on suosittu liikkumismuoto ja siihen täytyy vain totutella. Jos joku ratkaisu pitäisi löytää, niin ajonopeuksia keskustassa täytyisi alentaa, Kinisjärvi sanoo.
Kinisjärven mukaan sekä pyöräilijöiden että autoilijoiden on syytä tarkkailla ajonopeuksiaan.
– Moni pyöräilijä tulee liian kovaa vauhtia kääntymistilanteisiin. Jotta liikenne saadaan sujuvaksi, vaaditaan yhteispeliä molemmilta osapuolilta.
Mallia voi ottaa maailmalta, sanoo Kinisjärvi. Kaupungeissa, joissa pyöräillään paljon, autoilijat ja pyöräilijät liikkuvat sovussa.
– Esimerkiksi Kööpenhaminassa pyöräillään valtavasti. Kokemukseni on, että kun on riittävä määrä pyöräilijöitä autoilijoiden seassa, niin siellä tullaan keskenään hyvin toimeen.
Liikennekasvatukseen enemmän käytäntöä
Haapakorva toivoisi enemmän liikennekasvatusta kouluihin. Hänen kokemuksensa mukaan harva hahmottaa pyöräilyn sääntöjä.
– Luulisin, että keskiverto liikkuja ei tiedä, että pyörä kuuluu ajoradalle. Tuntuu, ettei näitä asioita opeteta kouluissa tai autokouluissa tarpeeksi, eikä se sitten myöhemmässäkään vaiheessa tule ilmi. Itsekin havahduin aiheeseen vasta 25-vuotiaana, Haapakorva pohtii.
– Peruskoulun opetusohjelmaan pitäisi saada liikennekasvatusta. Liikenne on jokaisen elämässä päivittäin, mutta yllättävän vähän siitä puhutaan, Haapakorva toteaa.
Kinisjärvi toivoisi enemmän käytännön opetusta koulujen liikennekasvatukseen.
– Mielestäni liikennekasvatus kouluissa on mallillaan, mutta olisi hienoa, jos käytännön opetusta olisi enemmän. Oppilaiden kanssa voisi lähteä tutustumaan pyöräilyyn ja liikennesääntöihin ulos pyöräteille asti, Kinisjärvi sanoo.