Ouluun ei kaivata enää yhtään rumaa rakennusta lisää. Kaupungissa on aivan tarpeeksi tylsän ja tylyn näköistä ympäristöä perintönä lähimenneisyydestä.
Hyvinkin lähi, eikä niin kaukaa menneisyydestä.
Oulussa keskustellaan tällä hetkellä rakentamisesta poikkeuksellisen vilkkaasti.
Aiheita riittää: julkisen ja yksityisen tilan suhde (Arina), uuden ja vanhan yhteensovittaminen (Karjasilta), tornitalot (radanvarsi, matkakeskus).
Viime viikolla tornitaloista oli yleisökeskustelu. Uutta oli, ettei se mennyt intokseksi siitä, saako niitä ylipäätään rakentaa vai ei.
Esiin nousi hyviä näkökulmia.
Esimerkiksi: tornitaloja ei kannata rakentaa, jos ei ole tarpeeksi rahaa. Keskeneräisiä torsoja ovat Tuiran harmaat betonitalot (”bulkkitavaraa”) tai surullinen Hallituskatu, jossa on vain yksi kunnolla tehty korkea rakennus, klubitalo, mutta muutoin tyyli on kuin neuvostoajalta. Kustannukset kihahtavat ylös yhdeksännen kerroksen kohdalla.
Toinen huomio: jos rakennetaan useampi torni lähekkäin, niitä ei tulisi pystyttää suoraan linjaan, jolloin ikkuinoista näkyy vain naapurin keittiöön. Rakennusten tulisi olla kulmittain, että ikkunoista avautuu maisema.
Tässä tuli hakematta mieleen uuden matkakeskussuunnitelman kolme asuntotornia, jotka ainakin vielä kaavamuutosvaiheessa näyttävät seisovan kuin sotilaat samaan suuntaan.
Tornitalot tavoittelevat taivaita, mutta ihmisen katse pysyy matalalla. Iskeekö tornitalon juuresta vain kylmä tuulenpuuska nurkalta niskaan?
Tästä päästääkin todella matalaan rakentamiseen.
Oulunsalon Peuhuun vanhan kartanon kylkeen nousee uusi mökkikylä.
Kauneus on tunnetusti katsojan silmässä. Nyt sitä ei sieltä valitettavasti löydä, vaikka kuinka tikulla kaivaisi.
Vieri viereen sijoitetut mökit näyttävät kamalilta. Keskeneräisiä ne tietenkin vielä ovat, mutta silti.
Latomainen tyyli näyttää muutenkin olevan muotia.
Noin vuosi sitten Oulunsalon Varjakan alueesta järjestetyn arkkitehtikilpailun voitti työ, johon sisältyneet mökit kaikessa karuudessaan toivat mieleen Nallikarin lautahökkelit 60-luvulta.
Voittoisan työn ansiot olivatkin toki erityisesti maankäytön ratkaisuissa. Erityismaininnan saareen sopivista loma-asunnoista sai aivan toinen ehdotus.
On Oulussa rakennettu myös uutta, komeaa ja kaikkea muuta kuin tylsää.
Kastellin monitoimitalo Kontinkankaalla on viittä vaille valmis. Toistaiseksi siitä näkyy aitojen ja maakasojen lomasta vain valittuja paloja, mutta se mikä näkyy, on huikean hienoa ja mielikuvituksellista. On taivutettua nurkkaa, kuviollista seinäpintaa, tornia ja tötteröä.
Toivottavasti myös sisätilat ovat samaa tasoa – ja ennen kaikkea toimivat.
Tuskin malttaa odottaa, miltä kokonaisuus sitten näyttää, kun kaikki ne maakasat on tasattu ja rakennukset pääsevät oikeuksiinsa puistoa vasten.
Hintaa tälle komistukselle tulee 43 miljoonaa euroa.
Samalla hinnalla olisi saanut kahdeksan modulikoulua, joiden ei tarvitse kestää kuin parikymmentä vuotta. Tällaisista 5,5 miljoonan euron karvalakkimalleista haetaan apua Ritaharjun ja Metsokankaan koulujen tilaongelmiin.
Onhan siinä eroa.
Hyvällä syyllä voi kysyä, onko oikein ja tasapuolista, että koulua käydään näin eritasoisissa ympäristöissä.
Toisaalta modulikouluissakin varmasti on kaikki tarpeellinen ja voisivat ne näyttää pahemmiltakin kuin mitä nyt esillä olleissa kuvissa on nähty. Mutta kyllähän tuo aika kantikasta on.
Monitoimitaloa ei pureta kahdenkymmenen vuoden päästä. Se on siinä toivottavasti ainakin sata vuotta.
Kyllä tästä ajasta saa jäädä myös jotain kauniita jälkiä.
Kolumni