Oli asiaa mökkiperän kyläkauppaan. Tai olisi ollut, jos olisi ollut se kauppa. "Voi, sehän on lopettanut ajat sitten", valisti tyttö, joka tien toisella puolella myi lättyjä ohi ajaville turisteille. Kehotti menemään parinkymmenen kilometrin päähän kirkolle. No, mikäs siinä, kun oli nelipyöräinen alla, saattaahan sen maitolitran käydä sieltäkin hakemassa.
Paluumatkalla hämäläinen kyläkauppias tilitti tuntojaan radiossa. Eihän kauppa kannata, kun mökkiläisetkin tuovat ruokalastin tullessaan kaupungin isoista marketeista, joissa kalja on puolta halvempaa ja leipä- ja karkkihyllyjä metrikaupalla. "Ei riitä, jos täältä käydään ostamassa vain maitoa." Muovikassi autonpenkillä pullotti syyllisen näköisenä. Niinpä.
Jos oli kyläkauppiaan kesä odotettua ankeampi, talvi se vasta kurja oli -- asiakkaita ei ollut senkään vertaa. "Viime talvena lihottiin isännän kanssa molemmat kymmenen kiloa. Hän söi vanhentumisvaarassa olevat makkarat ja minä popsin pullat."
Haastateltiin ohjelmassa toistakin kauppiasta. Hänen tunnelmansa olivat valoisammat: perinteisen kyläkaupan kylkeen oli hommattu asiakasposti, lääkekaappi, polttoaineen myyntiä ja jopa jonkinlainen pieni työkalukauppa. Nyt pärjättiin kohtalaisesti.
Puolensataa kyläkauppaa on lopettanut toimintansa kolmen viime vuoden aikana. Parikymmentä sulki ovensa lopullisesti viime vuonna. Jäljellä on enää reilut 600. Kaupat vähenevät kylissä, kun väki muuttaa taajamiin, eikä ostajia enää ole. Kauppoja suljetaan myös siksi, etteivät eläköityvät kauppiaat löydä jatkajaa. Ei ihme, etteivät löydä, jos kokemukset ovat noin ankeita.
Kaupunkilaisillakin on kyläkauppansa, tori. Periaatteessa kaikki ovat sitä mieltä, että niin tori kuin kyläkaupatkin ovat hyviä asioita ja niiden pitäisi ehdottomasti säilyä. Kummatkaan eivät kuitenkaan pysy elossa sillä, että tunnelmaa kyllä käydään mielellään haistelemassa, mutta ostokset tehdään jossain muualla.
Oulussa on pitkin kesää pohdittu, millainen Oulun torin pitäisi olla. Missä on maalaiskauppiaiden oikea paikka, onko kaljaravintoloita liikaa ja saako Alexandra kellua torin rannassa peittämässä suistonäkymää.
Muuan keskustelija totesi terävästi, että tori on ihan hyvä, mutta asiakkaat huonoja. Oululaiset eivät ymmärrä, että torialueen yrittäjät tarjoavat tuotteita ja palveluita, joita ei muualta saa. Tällä menolla ne palvelut katoavat.
Epäilemättä hän on aivan oikeassa. Toisaalta sekin kannattaa huomata, että kun torilta kerran vaaditaan enemmän kuin marketilta, sen on myös täytettävä nuo odotukset. Kovin monta kertaa asiakkaan ei kärsi huomata, että tuoreeksi mainostettu leipä onkin selvästi vanhaa tai että vain viinimarjalaatikon päällimmäinen kerros on ehtaa tavaraa, mutta pohja homeessa. Torin paras kilpailuvaltti on varmuus, että sieltä todellakin saa kaupungin parhaat perunat tai tuoreimmat kalat.
***
Ilouutinen otsikontekijälle: Oulun seudun ammatillisen koulutuksen kuntayhtymä (Osakk) muuttuu elokuussa Oulun seudun koulutuskuntayhtymäksi (Osekk). Nimi lyhenee 15 kirjaimella, jäljelle jää yhä 30.