Maatilojen kannattavuus on heikentynyt, tilallisen arkea varjostaa sekava hallintobyrokratia, kuluttajille kaupitellaan maitoa pilkkahinnalla ellei ilmaiseksikin ja naudat menevät sekaisin kesä- ja talviajan toistuvasta veivaamisesta - Euroopan unionin syytä kaikki tyynni?
Ei sentään kaikkia vastoinkäymisiä voi unionin niskoille kipata, naurahtavat nelikymppiset Tarja ja Henri Lamberg.
"Alussahan EU tuntui tietysti vähän hankalalta, kun sen toimintaa ei ymmärtänyt. Nyt siihen on sopeutunut", Lambergit luonnehtivat.
Lambergit ovat pitäneet tilaansa kahdestaan vuodesta 2000. Tätä ennen tila oli vuosikymmenen Henrin ja hänen veljensä maatilayhtymänä. Ennen tuota sukupolvenvaihdosta tilallisina olivat Henrin vanhemmat. "Isä tuli tähän aikanaan Karjalasta, olisiko ollut 1946", Henri Lamberg kertaa.
Lambergien perheeseen kuuluu myös kaksi lasta, kahdeksasluokkalainen Krista ja kuudesluokkalainen Riki, sekä yksivuotias Roope-koira. Kolmikosta eniten kiinnostusta maatilan töihin on osoittanut Riki, joka viihtyy erityisesti traktorinpukilla.
Lambergien maatila sijaitsee Sääskensuolla eli Juurusojan kaupunginosassa Oulussa. Kaupungissa on jäljellä yhdeksän maitotilaa.
"Mikäs tässä ollessa. Palvelut ovat lähellä eikä kaupunki ole ahdistellut ainakaan toistaiseksi kaavoituksella", Lambergit arvioivat.
Tilalla on noin 30 lypsylehmää sekä suunnilleen yhtä monta päätä lihakarjaa. Hiehoja niin ikään on kolmisenkymmentä. "Ihan riittävästi työtä kahdelle", emäntä heittää.
Viljelyalaa tilalla on noin 60 hehtaaria. Pelloilla viljellään heinää, ohraa ja kauraa. "Eläinten ruuaksi menee kaikki. Ei sitä kannata myydä kuin ehkä poikkeustapauksessa", Tarja Lamberg kertoo.
Kannattavuus
heikentynyt
Henri Lamberg myöntää, että tilanpidon kannattavuus on viime vuosina heikentynyt. "Polttoaineet ovat kallistuneet ja muutkin tuotantokustannukset ovat nousseet, ja vastaavasti taas tuotteista maksetaan aina vain vähemmän. Vaikka kuinka yrittää tuottaa enemmän, ei se tunnu riittävän."
Erityisen pahalta isännästä tuntuu maidon alennusmyynti - polkumyynti suorastaan riistäytyi käsistä viime vuonna Keski-Suomen marketeissa.
Maidontuottajalle itselleen maksetaan tällä haavaa runsaat 30 senttiä maitolitralta. Pohjoisen tuen kanssa hinta nousee vähän päälle 40 senttiin litralta.
Tekemisen puutetta
ei tarvetta tuskailla
Talvet ovat Lambergien mielestä maatilalla suhteellisen leppoisia.
Aamun ja illan navettarutiinien väliin jää aikaa, jonka voi käyttää vaikkapa käsitöihin, ellei edessä ole lumenaurausta tai korjaustöitä. Parhaillaan "luppoajat" täyttää tilalla menossa oleva lämpökeskusremontti.
Navettatyöt alkavat aamukuuden aikoihin. "Lehmiä ei ole opetettu liian tiukalle aikataululle", Tarja Lamberg huomauttaa. "Näin ne eivät mene sekaisin kesä- ja talviajan vaihtumisestakaan", hän lisää.
Vaikka nykynavetta koneistettu onkin, riittää siellä kosolti työtä myös käsille. Raskaimmat työt, kuten ritilöiden lakaisut ja rehun pukkaukset tehdään yhä hartiavoimin, Henri Lamberg kertoo.
Lambergit myöntävät, että aika ajoin mielen valtaa "nyt tämä saa jo riittää"-tuntemus. Näin erityisesti silloin, jos edellisestä lomasta on vierähtänyt pitkä rupeama, ja eläimet ovat kipeinä.
"Viimeksi alkuvuodesta oli rankkaa, kun lehmillä oli poikimahalvauksia. Sairaat eivät päässeet omin voimin ylös, ja yritit siellä nostaa ja kääntää tuhatkiloisia elukoita. Ja lopulta sairaimmat piti nukuttaa."
Mutta mieli piristyy taas kummasti vaikkapa silloin, kun joku lehmistä pyöräyttää terveen vasikan.
"Kun tästä työstä kuitenkin tykkää, on vaikea ajatella muuta vaihtoehtoa", Lambergit miettivät.