Lomat on lusittu.
Aurinkoa on riittänyt tänä kesänä tasapuolisesti kaikille. On ollut jopa hellettä.
Syksyn tullen oululaispäättäjien helle jatkuu. Ainakin kaupunginjohtaja Matti Pennanen löi perjantain Kalevassa löylyä tulevaan syksyyn.
Kaupungin menojen kasvu on pysäytettävä.
Mikäpä siinä. Kyllä sen pitäisi onnistua, onhan meillä Oulussa oikein valtuustosopimus.
Valitettavasti tuon sopimuksen jälkeen Oulussa on tullut monille monoa näin kesäkelillä.
Se merkitsee sitä, että verotulot ehtyvät. Valtuustosopimuksen tarkoittamissa talousraameissa pysyminen on kivuliasta.
Voisiko uskoa onnistumiseen löytää historiasta?
Oulun kesäkuinen työttömyysprosentti oli 16,7.
Kaivelin hyllystä Oulun kaupungin tilastollisen vuosikirjan vuodelta 1997.
Kirjasta löytyvät keskimääräiset työttömyysasteet vuosille 1993–1997. Tuolloin viiden vuoden ajan näyttää työttömyys koetelleen Oulua ankarammin kuin tänään.
Vuoden 1993 keskimääräinen työttömyysprosentti oli 20,9.
Vuonna 1994 prosentti kipusi 22,7:ään. Seuraavana vuonna helpotti 21,8:aan.
Vuonna 1996 työttömyysprosentti oli 20,8 ja vuonna 1997 ”enää” 18,1.
Kun lainojen korot olivat verrannolliset työttömyysprosenttiin, silloin sitä oltiin sillassa.
Onneksi on tuo euro.
Mitä tapahtui joulukuussa 1993?
Vuoden 1994 alusta veroprosentti nousi 17:stä 18:aan, mutta terveyskeskusmaksuja ei otettu käyttöön. Työttömiä ja eläkeläisiä ei haluttu kyykyttää enempää.
Samalla sovittiin elinkeinopolitiikan tehostamisesta. Päätettiin rohkeasti Toppila II:n lämmitysvoimalan rakentamisesta.
Valtuusto antoi luvan koulujärjestelyihin. Ryhdyttiin tarkastelemaan lukioiden ja yläasteiden yhdistämisiä.
Siinä meni monta vuotta ennen kuin laiva oikeni, mutta 1990-luvun loppu ja 2000-luvun alku ovat olleet Oululle aika loistokkaat.
Nyt on montun vuoro. Kaupunginjohtaja tarjoaa pitkälti samoja lääkkeitä kuin parikymmentä vuotta aiemmin.
Sattumaa vaiko harkittua?
Mene ja tiedä.
Poliittiset puolueet ovat Oulussa sopineet veroprosentin nostamisesta 20:een ensi vuoden alusta.
Tiukempi sopimuksen kohta sisältyy talousarvion muihin lukuihin.
Miten vuosikate saadaan nousemaan tämän vuoden 20 miljoonasta eurosta 75 miljoonaan euroon?
Vuosikate on se summa, joka jää jäljelle, kun kaupungin kaikista tuloista on vähennetty kaikki toimintamenot.
Vuosikate on käytettävissä investointeihin. Ensi vuonna investointien tarve on kuitenkin 175 miljoonaa euroa.
Jostakin on revittävä 100 miljoonaa euroa. Ilmeisesti se otetaan velaksi.
Sopimushetkestä tulopohja on kuitenkin irtisanomisten myötä heikentynyt. Tarvitaan siis niitä kaupunginjohtajan ehdottamia leikkauksia.
Toinen vaihtoehto on kasvattaa velanottoa. Onko se reilua nuoria oululaisia kohtaan? Me köntykset maksattaisimme omat huolemme ja murheemme lapsilla.
Tässä tulee puntariin se kaupunginjohtajan esiin nostama kyky ja rohkeus tehdä päätöksiä.
Löytyykö sitä?
Rohkeus kannattaa. Se vie asioita eteenpäin.
Oiva esimerkki löytyy Oulun keskustasta. Kun jarru saatiin pois päältä, uutta Oulua ollaan rakentamassa vauhdilla.
Oikeaan paikkaan tuleva elvyttävä rakentaminen näyttää katutasoon tuhoamisvimmalta, mutta parin vuoden kuluttua Oulu on uudistunut.
Jaa, mikä oli se jarru?
Päättämättömyys. Ei uskallettu ryhtyä rakentamaan kallioparkkia.