Oulussa ei vetäydytä elämään vain samanmielisten kanssa. Sen estää jo se, että kaupunki on pieni ja homogeeninen. Kuplaantumista ehkäisee sekin, että kaupunki on pieni, jos edes kaupunki lainkaan.
Oulun kaupungistuminen on vasta edessä päin, sanoo kulttuurin ammattilainen Samu Forsblom.
– Aidosti kaupunkilainen sukupolvi on vasta aloittanut opiskelunsa. Kaupungistuminen alkaa vasta sitten, kun he tulevat päättäjiksi ja alkavat kuluttaa, Forsblom sanoo.
Nuorella sukupolvella hän tarkoittaa vuonna 1985 ja sen jälkeen syntyneitä sukupolvia.
Oululaisen kaupunkikulttuurin nuoruus näkyy siinäkin, että täällä ei paljon vaihtoehtoisia kulttuuritapahtumia järjestetä. Ne eivät kerää massoja, eivätkä siten ole taloudellisesti kannattavia.
Vaihtoehtoinen kulttuuri elää kuitenkin ruohonjuuritasolla, mutta Flow-festivaalin tyylisiä kaupunkifestivaaleja Oulussa tuskin aivan heti nähdään.
– Meillä on pieniä tapahtumia, joissa voi olla urbaania sisältöä, mutta suuret tapahtumat ovat valtavirtaa, Forsblom sanoo.
Forsblomin mukaan Oulussa ollaan pitkän matkan päässä siitä, että kaupunki alkaisi jakautua kahtia arvojen perusteella arvoliberaaleihin ja -konservatiiveihin.
– Tällainen voi näkyä pienissä yksityiskohdissa, mutta suuri harmaa massa Oulussa on hyvin homogeenistä. Hyvässä ja pahassa, hän sanoo.
Merihaara: Nokian aikana
Oulu oli enemmän kaupunki
Kokoomuksen valtuutetun, entisen nokialaisen Mikko Merihaaran mukaan Oulu oli enemmän kaupunki silloin, kun Nokia oli voimissaan.
Kyse on siitä, että hyvinä vuosina riitti rahaa ja ja kun oli rahaa, oli myös tarjontaa.
– Nokia oli iso juttu kaupungille, eikä silloin rahaa säästelty. Kun kymmenen hengen tiimit kävivät pelaamassa minigolfia tai curlingia, niin tarjonnalle riitti kysyntää. Kun kysyntää ei enää ole, se on köyhdyttänyt myös kaupunkia, hän sanoo.
Mutta ei Oulussa eletty kuplassa hyvinä vuosinkaan. Poliittiset jakolinjat näkyivät ICT-alan sisäpiirissä.
– Nokia oli poliittisesti hyvin jakaantunut ja hajaantunut. Kun meillä järjestettiin vaaleja, joissa valittiin edustajia, ehdokkaita tuli kaikista puolueista. Ei ollut vain kokoomuslaisten tai työläisten porukkaa, vaan ehdokkaat jakaantuivat hyvin, Merihaara sanoo.
Nykyisin Merihaara arvelee, että jos jokin oululaisia päättäjiä jakaa, niin se on yleinen suhtautumistapa uusiin asioihin, eivät niinkään poliittiset mielipiteet.
– Toiset näkevät uudet asiat ja ehdotukset positiivisesti ja haluavat kokeilla uutta. Toiset taas pelkäävät muutosta, eivätkä uskalla tehdä oikein mitään.
Skiftesvik: Ukkona ukkojen joukossa
Oululainen kirjailija Joni Skiftesvik tuhahtaa ajatukselle kulttuurikuplasta. Hän sanoo, ettei tunne ketään oululaista taiteilijaa joka luokittelisi itsensä johonkin tiettyyn kuplaan.
– Olen aina liikkunut ukkona ukkojen joukossa. Se on ollut luonteva tapa elää ja olla taitelijana pohjoisessa, hän sanoo.
Oululaiskirjailijalle maanläheisyys ja erilaisten ihmisten kanssa tekeminen on tärkeää ja antoisaa myös oman työn kannalta. Hän haluaa, että kuka tahansa voi tulla ja nykäistä kirjailijaa hihasta ja pyytää kertomaan lisää lukemastaan.
– Olemalla lähellä lukijoita saa myös aiheita tarinoita. En ole ikinä mitään esteitä rakentanut, hän sanoo