Oulussa asuva Saija Seppä on Suomen lu­paa­vin nuori maileri – "I­kä­luo­kan kärki ei ole hirveän kau­ka­na"

Maileri Saija Seppä muutti Keski-Suomesta Ouluun opiskelemaan.

Kuva: Jarmo Kontiainen

Saija Seppää valmentaa isä Rauno Seppä. Nuori maileri toivoo, että vauhdit riittävät myös aikuisten sarjoissa.

Kuva: Jarmo Kontiainen

20 vuotta täyttävä Saija Seppä on Suomen lupaavin nuori maileri. Ikäluokan kärki ei ole kaukana, sillä Seppä sijoittui EM-finaalissa kuudenneksi.

Tulosuunnasta päätellen Saija Seppä ei ole saapunut Arkkitehtikillan kiltatalolta Pikisaaresta suorinta mahdollista reittiä. Se ei ole moite, sillä hän on hyvissä ajoin tapaamispaikalla.

Jos Sepällä olisi ollut kiire, hän olisi voinut pinkaista Rotuaarin pallolle Pikisaaresta kolmessa minuutissa.

19-vuotias Seppä on Suomen lupaavin nuori maileri.

Seppä myöntää, etteivät Oulun osoitteet, kadunkulmat ja maamerkit ole vielä täysin hänen hallussaan, mutta nyt ainakin yksi on näpeissä ihan konkreettisesti. Seppä ottaa Rotuaarin pallon tuttavalliseen halaukseen.

Tämä on hänen uusi kotikaupunkinsa, sillä Seppä muutti syksyllä Ouluun opiskelemaan arkkitehtuuria. Iso kaupunki, muttei kuitenkaan liian iso, kuten Seppä muotoilee.

Hän on syntynyt ja kasvanut pienessä Suolahdessa, joka kuntaliitoksien jälkeen kuuluu Äänekoskeen.

– Lenkkeilijän näkökulmasta Oulussa on paljon pyöräteitä ja ne ovat todella hyvässä kunnossa, Seppä kehuu.

Noh, pikkukaupungin kasvatti löytää sentään yhden miinuksen.

– Liikennevalot ottavat päähän.

Näihin liikennevaloihin on jumittunut Sepän lisäksi muitakin tullista tulleita kestävyysurheilijoita, sillä hän liittyy Arttu Vattulaisen, Iida Haatajan ja Anna Haatajan uusoululaisten juoksijoiden ryhmään.

Hämmästyttävä yksityiskohta on, ettei Seppä ole vielä koskaan uransa aikana kilpaillut nykyisessä asuinkaupungissaan. Raatin pinta ja Ouluhallin kaarteet ovat sentään tulleet ensimmäisen opiskeluvuoden aikana harjoituksista tutuiksi.

Treenaaminen vaatii kärsivällisyyttä

Seppä on kehittynyt tasaisesti vuosittain. 800 metrin ennätys parani viime vuonna aikaan 2.06,21 ja 1 500 metrin rekordi on nyt 4.19,55.

– 800 metrille en ole ehkä tarpeeksi nopea, joten 1 500 metriä on todennäköisesti paras matkani tulevaisuudessa. Olisi tosin mukava kokeilla joskus 3 000 metrin esteitä, juoksija toteaa.

Saija Seppää valmentaa isä Rauno Seppä. Nuori maileri toivoo, että vauhdit riittävät myös aikuisten sarjoissa.

Kuva: Jarmo Kontiainen

Heinäkuussa hän taisteli 19-vuotiaiden EM-kisoissa 1 500 metrin finaalissa mitalista vielä viimeisessä kaarteessa. Kuudes sija antoi uskoa ja itseluottamusta.

– Ikäluokan kärki ei ole hirveän kaukana. Toivon, että pystyisin säilyttämään tasoni myös aikuisena ja voisin kilpailla myös silloin EM-finaalissa. Onneksi on EM-kisat olemassa, sillä maailman kärjen taso on todella kova.

Juniorilupauksesta aikuisten menestyjäksi on matkaa, eikä Seppä peittele sitä tietoa millään tavalla. Moni suomalainen keskimatkojen nainen ei ole pystynyt enää aikuisten sarjoissa merkittäviin tulosparannuksiin.

– Toivottavasti kehitykseni jatkuu, etteivät parhaat aikani jää junioreihin. Naisjuoksijoiden tilanne on todella haastava, kun kroppa muuttuu. Pitää vain edetä kärsivällisesti, Seppä sanoo.

Sepältä ei ole ainakaan juoksutettu jalkoja alta, sillä hän on harjoitellut juniori-ikäisenä varovaisesti ja monipuolisesti. Harjoituksissa on tehty paljon ääripäitä, mutta keskialueen vauhtikestävyys on jätetty vähemmälle, jotta mailerin nopeus, herkkyys ja kimmoisuus säilyisi.

Valmentaja on Rauno Seppä: uskooko tytär, mitä isä sanoo?

– Välillä olen häntä arvostellut, mutta todennut sitten, että olisinpa kuunnellut isää.

Jalkapallo jäi juoksun tieltä

E75 eli legendaarinen Nelostie taklaa Suolahden ratkaisevasti kymmenkunta kilometriä syrjään. Matkaa Jyväskylään tulee noin 50 kilometriä.

Jos Seppä ei olisi kasvanut noin 5 000 asukkaan pikkukaupungissa, hän ei välttämättä istuisi haastattelussa lupaavana mailerina. Lapsena harrastaminen oli päivittäistä ja monilajista, mutta valikoiman kapeus ohjasi lajivalintaa.

Juoksija myöntää, että maakuntakeskuksessa hänen valintansa olisi saattanut olla toinen.

– Jos olisin isommasta kaupungista, olisin varmaan harrastanut jalkapalloa pidempään. Pelasin Suolahden Urhossa poikien joukkueessa, sitten kävin Äänekosken Huimassa tyttöjoukkueessa.

Jalkapallo menetti keskikentän juoksuvoimaisen jokapaikanhöylän. Yleisurheilu sai tytön, jota lahjakkuus ohjasi raastaville keskimatkoille.

Yksilölajien tarinat voivat edelleen syntyä Vieremällä tai Vaalimaan pikkukylällä. Saija Sepän tarinassa voidaan kertoa vaikka Suolahden urheilukentän tiilimurskasta.

Pakko kokeilla rajoja

Saija Seppä täyttää huhtikuussa 20 vuotta, joten hänen ohjelmassaan ei ole tulevana kesänä nuorten arvokisoja. Silmissä siintää jo kausi 2019, jolloin kalenteriin on merkitty alle 23-vuotiaiden EM-kisat sekä Universiadit.

– Aikuisten EM-kisat ovat realistiset ehkä muutaman vuoden päästä, hän toteaa.

Koska 2018 ei ole suurten tavoitteiden kausi, Seppä voi ottaa harjoittelussaan hieman riskejä.

Tammikuussa Seppä oli neljä viikkoa Etelä-Afrikan Dullstroomissa uransa ensimmäisellä korkean paikan leirillä muun muassa Camilla Richardssonin ja Alisa Vainion kanssa.

– Olen treenannut tehollisesti kovempaa ja huomannut, että kroppa on vähän väsynyt. Jossain vaiheessa on kuitenkin pakko kokeilla rajoja, muuten suorituskykyä ei saa uudelle tasolle. Nyt voi vähän kokeilla, mutta ei tietenkään liikaa.

Sepän kehitys on ollut tasaista: millaiset ajat voisivat olla mahdollisia kaudella 2018?

– Olen pysynyt koko ajan terveenä ja harjoitellut hyvin. 1 500 metriä johonkin 4.15:n paikkeille ja 800 metriä alle 2.05:n.