Pohteen säästöt: Liminka me­net­tää ter­veys­kes­kuk­sen

Ravintolat: Tes­ta­sim­me Oulun Pekurin ra­men-pai­kan

Syyte: Tur­val­li­suus­alan opet­ta­ja kouri opis­ke­li­joi­ta ja uhkaili hak­kaa­mi­sel­la

Mainos: Jakajaksi Kaleva Mediaan – tutustu ja hae tästä

Oulusa menosa hirviä ru­li­jans­si

Oululaiset puhuvat ihan omaa kieltään. Se tuli huomattua taas maanantaina, kun murteesta ja yhteisistä asioista kiinnostuneet kaupunkilaiset kokoontuivat kaupungintalolle Oulun lähidemokratiatoiminnan 30-vuotisjuhlavuoden aloitustilaisuuteen.

Oululaiset puhuvat ihan omaa kieltään. Se tuli huomattua taas maanantaina, kun murteesta ja yhteisistä asioista kiinnostuneet kaupunkilaiset kokoontuivat kaupungintalolle Oulun lähidemokratiatoiminnan 30-vuotisjuhlavuoden aloitustilaisuuteen.

Samassa tilaisuudessa julkistettiin Oulun murresanakirja "Ooppa ölövinä". Kirja perustuu jo edesmenneiden oululaisten Kustaa, Heikki ja Eino (Erkkuli) Lipposen muistelmiin.

Oman kielen puhuminen tarkoittaa oululaisten omaa murretta ölöveineen, pynttäämisineen, päläpättämisineen ja kronklaamisineen. Oma kieli tarkoittaa ainutlaatuisuutta myös muussa mielessä. Ei niin, että Oulussa asuisi pölijempiä, ronkelempia tai simppelimpää sakkia, vaan ihan päinvastoin. Oululaiset oikiat ihimiset ovat ahkeria ja positiivisessa mielessä uteliaita.



Murre on
yhteisöllisyyttä


Yhteinen murreperinne on yhteisöllisyyttä, luovuutta ja rohkeutta puhtaimmillaan. Muun muassa juuri näistä asioista on kyse myös lähidemokratiatoiminnan lähtökohdissa. Siksi murrekirjan julkistaminen sopi erinomaisesti lähidemokratiajuhlavuoden avajaistilaisuuteen.

"Kulttuuri on ollut aina tärkeä osa lähidemokratiaa. Asukasyhdistykset järjestävät paljon kulttuuritoimintaa", yhteisötoiminnan koordinaattori Maarit Alikoski vahvistaa.

Ooppa ölövinä-murrekirjan syntyminen tapahtui sattumalta. Yhden murresanojen tallentajan, Eino Lipposen tytär Marja-Liisa Pesu kertoo pyöritelleensä isänsä vanhoja papereita vuosikaudet arvaamatta niiden arvoa. "Meillä on niin hirveästi romua ja roinaa. Murrepaperit tulivat julki sattumalta, kun Raimo Ritola tuli kyselemään isäni kirjoittaman Pakhuusin rannassa-runon perään. Murresanastoa ja muita kirjoituksia löytyi sitten varmaan 25 kenkälaatikollista", Pesu kertoo.

Ritola arvasi heti tulleensa aarteen äärelle. Aiottu pikkupiipahdus Pesun luo venyi tuntien mittaiseksi. Yhteistyössä Ritola, Pesu sekä Kyösti Kelhä toimittavat aarteet murresanakirjaksi.

Marja-Liisa Pesu kertoo itsekin käyttävänsä Oulun murretta, oikeastaan koko ajan. "Joskus yritän fiinistellä ja puhua kirjakieltä. Mutta eihän siitä taho tulla mittää!"



Heinäpäässä ovet pullistelivat


Keskusta-Heinäpää suuralueella Oulun murteeseen on perehdytty jo vuosia. Aluksi alueen Katoppa-asukastuvalla kokoontui Raimo Ritolan vetämä murrekerho. Keskusta-Heinäpää yhteistyöryhmän puheenjohtaja Jukka Lappalainen kertoo, että murresanoista alkoi syntyä tarinoita, jotka alkoivat elämään. Kerhoon tuli lisää väkeä.

"Tammikuussa tänä vuonna syntyi Heinäpää - sata tarinaa kerho. Katoppa-asukastuvan tilat kävivät heti alkuunsa pieneksi. Helmikuussa kokoonnuimme Heinätorin koulun ruokasalissa, mutta pieneksi kävi sekin tila. Osallistujia oli jo yli 80. Lopulta kerholle löytyi sopivat tilat Heinäpään seurakuntakodilta", Lappalainen kertoo.

Murrekerhon kokoontumisesta poikineet tarinat elävät uutta elämäänsä tällä viikolla, kun Oulussa kokeillaan murretarinoiden maailmanennätyksen tekemistä. Koe alkoi maanantaina kaupungintalolla pidetystä tilaisuudesta, jossa esitettiin 1920-luvulla kirjoitettu kaksinpuhelu Oulun kielellä. Kielivirtuooseina toimivat Minna Kuusisto ja Raimo Ritola.

Maailmanennätyskoe jatkuu tänään tiistaina Katoppa-asukastuvalla kello 13-14. Sama paikka ja sama aika on myös keskiviikkona, torstaina ja perjantaina, jolloin ilimineerataan myös lopputulos eli tehtiinkö ennätyksiä vai ei.

Kävipä miten hyvänsä oululaiset ovat taas näyttäneet, että kyllä Oulu on kuin onkin kulttuurikaupunki.