Oulun yliopistossa kehitetään varhaista diagnostiikkaa, joka perustuu solunsisäisten, niin sanottujen vesikkelien kannattelemalle tietojärjestelmälle. Tavoitteena on räätälöidä yksilöllisiä mittareita, jotka hyödyntävät pikkuruisten "datapallosten" kuljettamaa solutietoa. Uraauurtavien bioantureiden kehitystyössä on mukana asiantuntijoita niin Biocenterin, Infotechin kuin VTT:n piirissä toimivan painetun elektroniikankin eli PrintoCentin piiristä.
– Tämä tosiaan toimii. Toki se vaatii paljon työtä, mutta tuntuu, että olemme oikealla tiellä, kertoo sulautettujen järjestelmien professori Juha Röning.
Nanopallojen yhteispeli ei ole vielä tarkoin selvillä, mutta vesikkelejä on kaikkialla, niin veressä, äidinmaidossa, virtsassa, selkäydinnesteessä kuin vaikka ruuassakin.
– Tämä on uusi systeemi, jolla elimistö pystyy säätelemään tasapainoa, toteaa professori Seppo Vainio.
Tutkimus avaa uusia näkymiä paitsi tuotekehitykselle myös terveyskulttuurille, sillä tähän asti lääketieteessä ei ole juuri panostettu sairauksien ennaltaehkäisylle ja hyvinvoinnin seurannalle.
– Nanopallot ovat kieli, joka kertoo meidän valintojemme seuraamuksista, Vainio kertoo.
Jonkinlainen biokännykkä voisi tulevaisuudessa peilata vaikka sitäkin, mitä oikein olemme syöneet tai juoneet. Ympäristön riskitekijöitäkin voidaan selvittää vesikkelien tietojärjestelmien avulla.
Ongelmana on se, ettei poikkitieteelliseen tutkimukseen satsata Suomessa rahaa.