Oulun yliopisto perustetiin vuonna 1958. Se oli ensimmäinen uusi yliopisto Helsingin ja Turun yliopistojen jälkeen. Kyseessä oli iso ja monella tapaa ratkaiseva päätös Pohjois-Suomen kehittymiselle.
Kuluneen 60 vuoden aikana yliopisto on kouluttanut noin 60 000 tutkinnon saajaa. Hyvin moni heistä on jäänyt myös työskentelemään pohjoiseen Suomeen. Yliopistossa tehty tutkimus on puolestaan hyödyntänyt alueen yhteiskuntaa ja talouselämää monin eri tavoin.
Yliopiston kehitykselle tärkeä muutos oli vajaat kymmenen vuotta sitten uudistettu yliopistolaki. Se muutti yliopistojen asemaa, päätöksentekoa ja rahoitusta. Tärkein muutos oli, että yliopistoille annettiin olennaisesti aikaisempaa suuremmat valtuudet päättää omista resursseistaan, käytännössä rahojen käytöstä. Näin myös Oulussa.
Uusi yliopistolaki laittoi myös yliopistot entistä selkeämmin kilpailemaan keskenään. Koulutuksen, tutkimuksen ja muun toiminnan eri mittareiden mukaan menestyvä yliopisto saa enemmän rahaa. Huonosti menestyvä yliopisto saa vähemmän rahaa.
Yliopistot kilpailevat myös tutkimusrahoituksesta. Valtio on selvästi ohjannut tutkimuksen rahoitusta tapahtuvaksi yliopistojen ulkopuolisten rahan jakajien kautta. Etenkin Suomen Akatemian osuus tutkimusrahoituksesta on kasvanut.
Oulun yliopistolla on kaksi isoa haastetta, joissa sen on onnistuttava tulevaisuudessa. Nämä ovat lahjakkaiden opiskelijoiden houkuttelu Ouluun ja huippututkimuksen resurssien varmistaminen.
Oulun yliopiston merkitys korkeakoulutettujen tuottajana Pohjois-Suomeen on kiistaton. Samat, vahvat argumentit, jotka johtivat yliopiston perustamiseen 50-luvulla, ovat voimassa edelleen.
Työtä on kuitenkin tehtävä jatkuvasti hyvien opiskelijoiden hankkimiseksi. Oulun väestö kasvaa jatkossa vähemmän kuin Helsingin, Turun tai Tampereen väestö. Lisäksi Oulun yliopiston perinteiset opiskelijoiden rekrytointialueet ovat väestöpohjaltaan hitaan kasvun tai laskevan väestön alueita. Käytännössä Ouluun on pystyttävä houkuttelemaan opiskelijoita entistä enemmän myös muista kasvukeskuksista.
Oululaista haastetta kasvattaa myös yliopiston vahva nojautuminen luonnontieteiden ja matematiikan taitoja vaativiin koulutussuuntiin. Suomessa on jo nyt tullut kilpailu pitkän matematiikan ja fysiikan lukeneista lukiolaisista.
Tuleva tiivistyvä yhteistyö ammattikorkeakoulun ja yliopiston välillä lisää toivottavasti kummankin osapuolen vetovoimaa. Lisäksi saumattomien opetuspolkujen rakentaminen ammattikorkeakoulusta yliopistoon on kaikkien etu.
Kovin kisa tulevaisuudessa käydään huippututkimuksen resursseista. Tämä kilpailu on jo menossa. Kysymys on, kuinka monessa yliopistossa Suomessa tehdään aidosti laajasti huippututkimusta. Oulun yliopiston laaja-alaisuus ja koko mahdollistavat tämän, mutta asia ei ole suinkaan varma. Yliopisto oli jo välillä heikkenevällä polulla tutkimusrahoituksen suhteen.
Tuoreet menestykset isoissa hankkeissa ovat olleet tärkeitä. Tärkein yksittäinen voitto oli Ouluun myönnetty lippulaivainstituutti, joka on rakentunut 6G-tutkimuksen ympärille. Kahdeksan vuoden ohjelma on sitonut ympärilleen satoja tutkijoita, joiden vaikutus heijastuu yliopistossa useaan tiedekuntaan.
Oulun yliopiston eri tiedekuntien tieteelliset profiilit eivät ole samanlaisia. Tiedekunnan koko ei ole vaatimus onnistumiselle. Humanistinen tiedekunta on hyvä esimerkki siitä, että menestys tutkimuksessa ei vaadi välttämättä satojen tutkijoiden keskittymää.
Oulun yliopiston hallitus päätti marraskuussa selvittää pitkän tähtäimen kiinteistöstrategiaa. Konkreettinen kysymys on, missä yliopiston tulisi Oulussa sijaita.
Linnanmaan kampus on pinta-alaltaan yksi Suomen suurimpia rakennuksia. Kampuksen mahdollisen siirtymisen mukana siirtyisi samalla mahdollisesti noin 20 000 opiskelijan, yliopistolaisen ja ammattikorkeakoululaisen työ- tai opiskelupaikka.
Tämän selvityksen johtopäätökset valmistuvat aikanaan. Johtopäätökset koskevat kaikkia oululaisia. Kyseessä on Oulun kaupunkirakenteen kannalta suurin mahdollinen päätös. Tämä on luonteva hetki pohtia yliopiston sijaintia myös vastuullisuuden näkökulmasta. Mikä paikka on esimerkiksi paras joukkoliikenteen kehittämisen kannalta?
Erityisesti tutkijat – olivat he uransa alussa tai jo huippututkijoita – ovat itseohjautuvia ja tekevät hyvinkin paljon työtä. Tämä on myös yliopistoyhteisön vahvuus.
Samalla yliopisto on kriittinen ja moniääninen. On luonnollisesta, että yliopistosta ja sen yhteisöstä käydään jatkuvaa, myös julkista keskustelua.
Allekirjoittanut on jättämässä kuuden vuoden jälkeen Oulun yliopiston hallituksen vuoden vaihteessa. Haluan kiittää kaikkia yliopistolaisia hienoista vuosista. Oulun yliopistolla on takuulla hieno tulevaisuus edessä.
Risto Murto on työeläkeyhtiö Varman toimitusjohtaja.