Kolumni

Oulun yliopiston on oltava mieleinen valinta Etelä-Suomessa kasvaneelle nuorelle

Oulu sijaitsee kaukana muista väkirikkaista kaupungeista, eikä Linnanmaa tarjoa sieltä tuleville odotuksia vastaavaa ympäristöä, kirjoittaa Oulun yliopiston rehtori Jouko Niinimäki.

Jouko Niinimäki on Oulun yliopiston rehtori.
Jouko Niinimäki on Oulun yliopiston rehtori.
Kuva: Heikkala Timo

Oulun yliopiston kehityksen kannalta vuodet 2007 – 2011 olivat kohtalokkaita. Yliopiston osuus Suomen yliopistorahoituksesta putosi raskaasti.

Nykybudjetteihin siirrettynä se tarkoittaa noin 30 miljoonan alentumaa vuosibudjetissa. Tuolta rahoituspudotuksen ajalta muistetaan Kajaanin opettajakoulutuksen alasajo ja monet muut kipeät säästötoimet.

Sittemmin yliopiston tulosperusteisen rahoituksen vapaapudotus on saatu loppumaan, mutta osuutemme yliopistojen kokonaisrahoituksesta on jäänyt tuolle alentuneelle tasolle. Jos yliopiston kyky tuottaa tutkintoja putoaisi, olisi edessä uusi romahdus, koska tutkintojen määrä on jatkossa yksi merkittävimmistä yliopiston rahoitusta määrittävistä tulosmittareista.

On ymmärrettävää, että tutkintomääriä käytetään tärkeänä rahoituksen perusteena. Suomi elää osaamisesta, ja on huolehdittava siitä, että Suomen eri osien korkeaa osaamista edellyttävät työvoimatarpeet täyttyvät ja elinvoimaisuus säilyy.

Kokemus on opettanut, että etelästä pohjoiseen työn perässä muuttajia ei ole niin paljon kuin toiseen suuntaan. Siksi meidän on huolehdittava koulutuksesta pohjoisessa. Alueen elinvoimaisuutta takaavien tutkintomäärien edellytys on se, että meille hakeutuu riittävä määrä eri alojen opiskelijoita.

Toistaiseksi opiskelijoita on kaikkiin yliopistoihin riittänyt, sillä yliopistoon suuntaavia lukiolaisia on Suomessa ollut reilusti enemmän kuin opiskelupaikkoja. Oulun yliopistolla on ollut etu sijaita pohjoisessa Suomessa, jossa nuoria on ollut paljon.

Nyt koulutuspaikkoja tullaan asteittain lisäämään niin paljon, että 2030 paikkojen määrä yliopistoissa vastaa sinne tähtäävien nuorten määrää. Väestöennusteiden mukaan Pohjois-Suomen yliopistoikäisen nuorison määrä kääntyy laskuun vuonna 2030. Vuosina 2030-2035 nuorten määrä putoaa 25 prosenttia.

Säilyttääkseen nykyisen laajuutensa, Oulun yliopiston on oltava mieleinen valinta entistä useammalle Etelä-Suomessa kasvaneelle nuorelle.

Opiskelijoiden valinta kohdistuu opiskelualan ja yliopiston lisäksi opiskelukaupunkiin. Mitä lähempänä kotia yliopisto sijaitsee, sitä todennäköisempi on sen valinta. Osa nuorista haluaa kuitenkin lähteä itsenäistymään ja opiskelemaan vieraaseen kaupunkiin.

Oulun ja Oulun yliopiston täytyy parantaa vetovoimaansa, jos mielimme saada eteläisen Suomen itsenäistymishaluiset nuoret valitsemaan opiskeluissaan suunnan pohjoiseen. Opiskelijoiden valinta kohdistuu myös elämisen tyyliin. Mitä kaupunkimaisemmasta kotiympäristöstä tullaan, sitä kaupunkimaisempaa opiskeluympäristöä odotetaan.

Oulu sijaitsee kaukana muista väkirikkaista kaupungeista, eikä Linnanmaa tarjoa sieltä tuleville odotuksia vastaavaa ympäristöä.

Kampuskeskustelun yhteydessä on viitattu siihen, että yliopiston pitää kehittää vetovoimaansa sisällöllisesti, eikä panostaa kampukseen. Nuo kaksi asiaa eivät tietenkään ole toistensa vaihtoehtoja, vaan sisällöllistä kehittämistä tehdään koko ajan. Sitä tehdään myös kaikissa muissa yliopistoissa ja vieläpä yhdessä muiden kanssa. Olisi epärealistista uskoa, että voisimme kehittyä laadullisesti täysin muista poikkeavalla tavalla.

Riittävä vetovoimaisuus edellyttää toiminnan sisällön ja näkyvyyden parantamisen lisäksi muuttumista ympäristönä sellaiseen suuntaan, joka vastaa paremmin nuorten odotuksiin. Kaupungistuvassa maailmassa nuoret arvostavat yhä enemmän kaupunkiympäristöjä.

Korona-aika muuttaa myös yliopistoja pysyvästi. Massaluennot alkavat korvautua nettilähetyksillä, palveluita tarjotaan erilaisilta digialustoilta ja kohtaamiset tapahtuvat yhä enemmän digitaalisten laitteiden välityksellä. Massiivisten kampusten ja suurien luentosalien aika on ohi.

Uuden ajan kampukset ovat helposti lähestyttäviä eri tieteenalojen kohtaamispaikkoja sekä yhteisen työskentelyn ja oppimisen ympäristöjä. Yliopisto on yhä tärkeämpi kaiken ikäisille, koska tiedon merkitys ja elinikäinen oppiminen lisääntyvät.

Hiilijalanjälkemme on tulevaisuudessa yhä tärkeämpi asia. Meillä on vain yksi yhteinen ilmakehä ja nuoret ympäri maailman ovat sitoutuneita huolehtimaan siitä, että emme pilaa sitä.

Kestävyysvaatimukset velvoittavat Oulunkin yliopistoa kehittämään toimintaansa päästöttömään suuntaan. Päästöjä syntyy niin rakennusten energiankulutuksesta kuin autoilustakin. Myös hiilijalanjäljen näkökulmasta on tärkeää sijaita keskeisellä paikalla, johon mahdollisimman monet pääsevät vaivattomasti niin jalan, pyörällä, linja-autolla kuin junallakin.

Maailman, Suomen, Pohjois-Suomen ja Oulun näkökulmasta on parasta, että yliopiston kampus sijaitsee saavuttamisen kannalta parhaalla paikalla Raksilassa.


Kirjoittaja on Oulun yliopiston rehtori.