Kolmesta korkeakoulusta perustetun Aalto-yliopiston säteily ja vetovoima tuntuvat Oulussa asti. Oulun yliopistossa on jouduttu havaitsemaan, että lahjoitusvarojen lisäksi myös tutkijat ja opettajat ovat vaarassa valua Aalto-yliopistoon.
Sinänsä tutkijoiden ja opetushenkilökunnan vaihtuvuudessa yliopistojen kesken ei ole mitään uutta eikä pahaa. On vain tervetullutta, että yliopistot saavat uusia ajatuksia ja virikkeitä myös oman yliopiston ulkopuolelta.
Valitettavaa kuitenkin on, jos Oulun yliopisto on toistuvasti antavana osapuolena, kun huippututkijat ja opettajat lähtevät Aalto-yliopistoon parempien palkkojen ja tutkimusolojen perään. Vahingot alkavat tuntua, jos suunta on kovin pitkään yksipuolinen.
Akateemiset piirit Suomessa ovat suhteellisen pienet, ja jokainen pyrkii urallaan eteenpäin. Inhimillisesti on ymmärrettävää, että pääkaupunkiseudulta kotoisin olevat tutkijat ja opettajat käyttävät maakunnallisia yliopistoja urasuunnittelunsa ponnahduslautana.
Oulun yliopiston ainoaksi keinoksi jää parantaa tutkimuksen tasoa ja luoda houkuttelevat tutkimusympäristöt tutkijoille. Asetelma on kuitenkin sikäli epäreilu, että Aalto-yliopistolla on käytettävissään mittavasti enemmän resursseja.
Oulun yliopisto on vahva alueellinen tekijä, jonka vaikutusvalta on sen kokoon nähden huomattavan suuri. Yliopisto on myös vastannut Oulun ja myös koko Suomen tarpeisiin, kun se on vuosikymmenten varrella kouluttanut tuhansittain opettajia, lääkäreitä ja insinöörejä.
Siksi myös valtiovallan pitää tuntea vastuunsa Oulun yliopiston toimintaedellytysten ja houkuttavuuden turvaamisessa.