Korkeasti koulutettujen raju muutto eteläisen Suomen maakuntiin on hidastumassa. Uudellamaalla korkeasti koulutettujen määrän kasvu on nopeasti hiipunut lähes kokonaan. Sitä vastoin Päijät-Hämeeseen ja Pohjois-Pohjanmaalle koulutettuja on tullut lisää.
Muuttoliikkeen kääntyminen 90-luvun puolivälistä alkaen pois Uudeltamaalta johtuu työllisyystilanteen parantumisesta muualla Suomessa. Hyvä koulutus takaa työpaikan nykyään paremmin kuin ennen. Taantuvillakin alueilla korkeasti koulutettujen työpaikkojen määrä säilyy tai jopa kasvaa.
Erityisesti Pohjois-Pohjanmaa ja Oulun seutu houkuttelevat koulutettuja takavuosia voimallisemmin. Oma maakunta pystyy hyvin työllistämään Oulun yliopistosta valmistuneita. Muuttoliike kasvattaakin suhteellisesti nopeimmin juuri Oulun seudun väestöä, toisena tulee Tampere ja vasta kolmantena Helsinki.
Muuttoliikettä etelään ja etenkin pääkaupunkiseudulle hillitsee erityisesti asuntojen nopea kallistuminen. Esimerkiksi Helsingissä asunnot ovat karanneet keskituloistenkin ulottumattomiin. Vuokratasokin on korkea esimerkiksi Ouluun verrattuna. Jo taloudelliset seikat edesauttavat pysymistä omassa maakunnassa. Muuttajia tulee lisää kalliilta pääkaupunkiseudulta, mutta myös lähitienoilta, Kaustisen, Siikalatvan ja Raahen seuduilta.
Aluekehityksen suuntaa muutokset eivät kuitenkaan muuta. 90-luvun lamavuosien jälkeen alkanut keskittymiskehitys jatkuu. Sekä kasvu että alueen heikentyminen ovat kasaantuneet tiettyihin osiin maata. Menestyneempiä seutukuntia ovat elektroniikkateollisuuden voimakkaat alueet. Heikoimmat seutukunnat ovat Pohjois-Lapissa, Kainuussa ja Itä-Suomessa.
Kuntaliiton katsaus on heikosti menestyneiden alueiden kannalta lähes toivoton. Väestö kasvaa suurimmissä keskuksissa ja leviää kasvukaupungin lähikuntiin. Pitkään väestöä menettäviä alueita ovat olleet Lappi, Itä-Suomen maakunnat, Etelä- ja Keski-Pohjanmaa sekä Satakunta. Selviä merkkejä kehityksen suunnan muutoksesta ei ole.
Muuttotappioalueilla ongelmana on työvoiman ikääntyminen. Jos kehitys ei muutu, näiden alueiden yrityksiä uhkaa työvoimapula. Myös kuntien sosiaali- ja terveyspalvelut joutuvat ahtaalle. Ilman kansallisen terveysprojektin uudistuksia sairaita ei kohta kyetä hoitamaan. Se hallituksen tulisi budjettiriihessä muistaa.
Kuntaliiton selvitys on monella tapaa lohduton. Pienet muuttotappiokunnat ajautuvat syviin vaikeuksiin, ellei ryhdytä vakavasti miettimään, kumpi on tärkeämpi, itsenäinen kunta vai kuntalainen.
paakirjoitus@kaleva.fi