Oulun ylin virkamiesjohto on poikkeuksellisella tavalla heittäytynyt mukaan elinkeinotyöhön. Urakka kaipaisi vetoapua seudun poliitikoilta ja muilta vaikuttajilta.
Teknologiakaupunki Oulussa vallitsee Suomen suurin nuorisotyöttömyys. Se on selvä viesti siitä, ettei kaikki ole kunnossa. Vaikka nuorisotyöttömyydelle on rakenteellisiakin selityksiä - kuten muuttoliike ja korkea syntyvyys - lopputulos ei voi olla hyväksyttävä. Mikä se sellainen kasvukeskus on, jossa nuoriso ei pääse työhön kiinni?
Oulun elinkeinopolitiikka on ajautunut ongelmiin. Teknologiatoiminta on yhä vahvaa, mutta se jatkaa enemmän vanhalla painollaan kuin uuden nosteen innoittamana. Uusia tukijalkoja ei ole tahtonut löytyä.
Kaupunginjohtaja Matti Pennanen on ryhtynyt voimaperäisesti herättelemään Oulun elinkeinotyötä uuteen alkuun. Ulkopuolinen asiantuntija on pestattu tutkimaan elinkeinopolitiikan vaikuttavuuden lisäämistä. Pennanen itse on ryhtynyt Ouluseutu Yrityspalvelujen hallituksen puheenjohtajaksi, ja apulaiskaupunginjohtaja Timo Kenakkala on istahtanut Oulu Innovation Oy:n hallituksen johtoon.
Ylin virkamiesjohto on näin suoraan mukana elinkeinopolitiikan kenttätyössä. Erityiselle elinkeinolautakunnallakin voisi olla tarvetta.
Kovista tavoitteista ei kaupungissa ole ollut pulaa. Mutta kun tehtiin kvanttihyppyä tulevaisuuteen, huomattiinkin että energia menee jo siihen, että pysyttäisiin edes paikallaan eikä taannuttaisi.
Nyttemmin on Oulu inspiroinut bussien kylkimainoksia myöten, mutta missä ovat inspiroituneet ihmiset? Eivät ainakaan Kemirassa, jonka hyvin toiminut tutkimusyksikkö lakkautetaan ja siirretään Espooseen, vaikka toimintoja olisi voitu yhtä hyvin siirtää Espoosta Ouluun.
Kaikki valtion alueellistamispäätökset ovat tähän asti kiertäneet Pohjois-Suomen pääkaupungin kaukaa. Nyt esillä on uuden lääkealan keskuksen alueellistaminen Kuopioon tai Ouluun. Kuten odottaa sopii, pääkaupunkiseudulla on pidetty molempia vaihtoehtoja mahdottomina. EU:n kemikaalivirasto Helsingissä kylläkin otettiin iloisena vastaan, vaikka ei sekään Brysselin vieressä sijaitse.
Jos Oulun seudun poliitikot ovat nyt voimaperäisesti lobanneet lääkelaitoksen kaupunkiin saamisen puolesta, operaatio on ainakin pidetty tehokkaasti piilossa. Toivottavasti he ajavat hanketta pontevasti, kun politiikan syksy alkaa kunnolla.
Kaupungilla menee päällisin puolin hyvin, mutta pinnan alla on aihetta huoleen. Seudullinen yhteistyö on takkuillut, ja yhteisen tekemisen meininki oli takavuosina paljon vahvempaa kuin nyt. Lisäksi Oulun seutu on ollut jälleen muuttumassa sivukonttoritaloudeksi, kun alueella päämajaansa pitävien pörssiyhtiöiden määrä on vähentynyt.
Tämä meno ei muutu muuksi pelkällä kaupunginjohtajien urakoinnilla. Siihen tarvitaan leveämpiä harteita. Elinkeinopolitiikassa on nimittäin kysymys enemmästä kuin vain yritysten innostamisesta.
Oleellisia edellytyksiä Oulun kehitykselle ovat esimerkiksi ratayhteyden nopea ja riittävä kohentaminen, lentokentän edellytyksistä huolehtiminen ja lääkelaitoksen kaltaiset sopivat alueellistamispäätökset. Nämä kaikki vaativat kykyä vaikuttaa valtakunnalliseen päätöksentekoon, ja siinä on paljon toivomisen varaa. Kaupungista ei jostain syystä ole aikoihin noussut todella raskaan sarjan poliittisia vaikuttajia.
Toinen kysymys on kansainvälinen vaikuttavuus, jossa tekemistä on vieläkin enemmän ja joissa pätevöityminen seudun omissa ympyröissä ei vielä auta mitään.