Rakentaminen: Oulun kes­kus­taan nousee lä­hi­vuo­si­na uusia, aiempaa kor­keam­pia ker­ros­ta­lo­ja Hal­li­tus­ka­dul­le ja Hei­nä­pää­hän

Kevään ylioppilastulokset: Katso listoja Oulun ja muun Poh­jois-Poh­jan­maan uusista yli­op­pi­lais­ta

Mainos: Juuret kas­va­vat tie­dos­ta. Tutustu Ka­le­vaan 1kk 1 €. Tilaa tästä.

Pääkirjoitus

Oulun ve­si­huol­to pantava kuntoon

Valtiovalta pakottaa Oulun tekemään päätöksen korvaavasta käyttövedestä.

Valtiovalta pakottaa Oulun tekemään päätöksen korvaavasta käyttövedestä. Näin tehdessään valvova viranomainen on tavallisten oululaisten puolella.

Pohjois-Pohjanmaan ely-keskus on pannut Oulun kaupungin harvinaisella tavalla seinää vasten vesihuollon ratkaisemisessa. Valtion viranomaiselta tullut käsky on erittäin selvä: Oulun on päätettävä, miten ja mistä kaupunki tarvittaessa ottaa korvaavan käyttövetensä.

Aikaa päätöksen tekemiseen on toukokuun loppuun saakka. Ellei kaupunki kykene tuossa ajassa löytämään ratkaisua vesihuoltoonsa vapaaehtoisesti, valtio pakottaa tekemään päätöksen. Asiasta ei enää neuvotella.

Valtiovalta puuttuu epätavallisen kovalla kädellä Oulun kaupungin toimintaan. Tapaus on hyvin nöyryyttävä Oulussa harjoitetulle kunnallispolitiikalle. Mutta sitä saa mitä tilaa. Päättäjien käsittämättömälle hidastelulle on oululaisessa puheenparressa muodostunut oma kuvaava terminsäkin, jappasu. Kunnallisilla päätöksentekijöillä on Oulussa tapana ryhtyä jappasemaan vaikeiden valintojen edessä.

Valmista ei saada aikaiseksi, kun selvityksiä tehdään loputtomiin ja paperipinoa siirrellään pöydältä toiselle. Suuren kaupungin päätöksenteko puuroutuu entisestään, kun mukaan sekoittuu vielä kyläpolitikoinnin tapainen oman edun tavoittelu. Niin on käynyt varavesipäätöksessäkin.

Ely-keskuksen ärähdyksen ymmärtää, vaikka pitkään valvova viranomainen on jaksanut oululaista vetkuttelua katsella. Vesihuollon järjestämistä on veivattu Oulussa useamman valtuustokauden ajan, 1980-luvulta alkaen.

Tuossa ajassa on varmasti ehditty tuoda esille jokainen vaihtoehto kaikkine pikku yksityiskohtineen. Parhaaksi vaihtoehdoksi on eri arvioissa saatu Viinivaara. Pitkittyessään asia on kumminkin sitkistynyt ja päättämättömyys päässyt valloilleen.

Sen seurauksena vedenhankinnan varmistaminen tarvittaessa muualta kuin Oulujoesta on edelleen auki. Muut kaupungit ovat tehneet vastaavat ratkaisunsa valtion velvoitteiden mukaisesti.

Tällaiseen kehitykseen puuttuessaan valtio toimii aivan oikein. Valtiolla on oma vastuunsa kaupunkien varavesijärjestelyissä, sillä kyse on turvallisuudesta. Päätöstä vaatiessaan valvova viranomainen on tavallisten oululaisten puolella.

Asukkaille on taattava käyttöveden keskeytyksetön saanti myös sellaisissa tapauksissa, että Oulujoen vedenlaatu yllättäen heikkenisi esimerkiksi Talvivaaran kaivoksen jätevesipäästöjen tai muun saastumisen vuoksi.

Vesihuoltolain mukaan kaupunkien on turvattava vedenhankinta myös häiriötilanteissa. Lainkohta on jäänyt Oulussa täyttämättä, kun päättäjät ovat pakoilleet vastuutaan.

Oulun nykyiset vähäiset varavesilähteet eivät vastaa tarvetta alkuunkaan. Talousvettä voidaan kriisiolosuhteissa jakaa vain sairaaloiden ja huoltovarmuuden kannalta olennaisen teollisuuden tarpeisiin. Pahimmillaan noin 140 000 asukasta jäisi ilman vettä. Ruuanlaitto, juominen sekä suihkussa ja wc:ssä käynti loppuisivat.