Oulun vauvasurmajuttu yritetään saada korkeimman oikeuden arvioitavaksi.
Sekä syyttäjä että tuomittu ovat hakeneet valituslupaa ja valittaneet KKO:een Rovaniemen hovioikeuden kesäkuisesta tuomiosta, jolla vuonna 1979 syntynyt oululainen nainen tuomittiin 13 vuodeksi vankeuteen viiden vastasyntyneen vauvan tapoista.
Syyttäjä vaatii, että KKO tuomitsee naisen elinkaudeksi vankeuteen viidestä murhasta ja viidestä hautarauhan rikkomisesta.
Murhasta tuomitseminen edellyttää muun muassa sitä, että henkirikos tehdään erityisen raa’alla tai julmalla tavalla ja että rikos on myös kokonaisuutena arvostellen törkeä. Syyttäjän mielestä oikeuskäytännön perusteella ei ole selvää, mitä erityisellä julmuudella käytännössä tarkoitetaan ja mitä eroa on erityisellä raakuudella ja julmuudella.
Hän haluaa KKO:n arvioivan myös sitä, olivatko henkirikokset kokonaisuutena arvostellen törkeitä ja voiko mielentilatutkimusta käyttää naisen tekojen oikeudelliseen arviointiin hovioikeuden tekemällä tavalla.
– Suomen oikeushistoriassa ei tietääkseni vastaavaa tapausta ole ollut, joka on osaltaan voinut vaikuttaa siihen, että hovioikeudella on ollut vaikea käsitellä kuvatunlaista tekokokonaisuutta.
Syyttäjä vaatii linjausta myös siitä, voidaanko nainen tuomita murhien lisäksi törkeistä hautarauhan rikkomisista niin sanottuina jälkitekoina.
Oululaisnainen pitää hovioikeuden tuomioita selvästi virheellisenä ja vaatii, että hänet tuomitaan tappojen sijaan lapsensurmista tai korkeintaan surmista. Lisäksi hän haluaa joka tapauksessa lievemmän rangaistuksen.
Naisen valituksen mukaan KKO ei ole aiemmin linjannut sitä, millä edellytyksillä rikoslain lapsensurmasäännöksiä voidaan soveltaa. Hän katsoo, että sekä Oulun käräjäoikeus että hovioikeus ovat soveltaneet säännöksiä väärin.
Naisen mielestä hänen toiminnastaan ja persoonallisuudestaan tehdyt havainnot ovat juuri sellaisia, joita on havaittu lapsensurmatapauksissa. Hänen mukaansa hänen voidaan katsoa toimineen synnytyksen aiheuttamassa uupumuksessa tai ahdistuksessa vaikka hän toisti tekonsa viisi kertaa ja ne ajoittuivat pitkälle ajanjaksolle.
Tuomittu haluaa, että KKO järjestää asiassa suullisen käsittelyn ja kuulee muun muassa häntä itseään. Syyttäjän mielestä tämä ei ole tarpeellista.
KKO päättää myöhemmin, myöntääkö se valitusluvan.