Ei voi mitään. Hieman huvittaa tuo Oulun kaupunginjohtajan valinnan valmistelun heppoisuus. Kaupunginhallitus ja valtuustoryhmien edustajat haastattelivat torstaina ja perjantaina seitsemän ehdokasta. Hallituksella oli käytettävissä aikaa 45 minuuttia haastateltavaa kohti. Valtuustoryhmille riitti vain puoli tuntia per ehdokas.
Haastattelut vietiin läpi kahdessa päivässä. Noin lyhyessä ajassa ja kiivaaseen tahtiin on aika toivotonta kaivaa ansioiltaan suhteellisen tasavahvojen ehdokkaiden väliltä esiin olennaisia eroja. Haastattelijoiden on pakko luottaa nopeaan ensivaikutelmaan ja intuition voimaan.
Vaikka siltäkin pohjalta voi osua napakymppiin, valintatapa vaikuttaa pelottavan pinnalliselta. Nyt kun sentään yritetään löytää Suomen kuudenneksi suurimmalle kaupungille johtajaa, jonka johdolla Oulun nokka pitäisi nostaa uuteen nousuun. Ei noin lyhyessä ajassa ehdi kuin saada kiinni asian reunasta, kun kongi jo kumahtaa. Seuraava ehdokas odottaa.
Vielä erikoisemmalta haastattelukierros tuntuu, kun tietää, että uuden kaupunginjohtajan valitsee valtuusto, mutta kaupunginhallitus ei tee sille omaa ehdotustaan. Ei, vaikka se käytti 15 minuuttia enemmän aikaa ehdokkaiden haastatteluun kuin valtuustoryhmät.
Kaupunginhallituksen jäsenet kuuluvat omiin valtuustoryhmiinsä. Eikö olisi ollut fiksumpaa pidentää valtuustoryhmien haastatteluaikaa ja antaa kaupunginhallituksen jäsenten istua niissä mukana? Silloin aikaa olisi sentään herunut tunti ja 15 minuuttia haastateltavaa kohti. Olisi päästy edes vähän syvemmälle asioihin.
Kaupunginhallituksen haastatteluaika olisi ollut perusteltu, jos siltä tulisi valtuustolle ehdotus paremmuusjärjestyksestä. Kun nyt niin ei tehdä, kaupunginhallitukselle varattu rooli tuo väkisinkin mieleen jonkinlaisen ylähuoneen paremman kättelykierroksen.
Menettelytavasta voi vetää yhden johtopäätöksen. Vaikka valtuuston napamiehet ovat korostaneet lausunnoissaan haastattelujen tärkeyttä, ne ovat todellisuudessa vain julkisuuspeliä. Kaikki ryhmät kun näyttävät menevän valtuuston ensimmäiseen äänestykseen omilla ehdokkaillaan paitsi vihreät ja kristillisdemokraatit, joilla sellaista ei ole.
Jos ja kun noin käy, silloin jokainen näkee, että kaupunginjohtaja valitaan taas poliittisen pelin säännöillä. Siinä ei ole mitään yllättävää. Ei seepra pääse eroon raidoistaan. Mutta aika moni on vakuuttunut siitä, ettei se ole paras tapa seuloa uusi kaupunginjohtaja.
Noin se kuitenkin näyttää menevän. Jos valtuustoryhmät äänestävät omia ehdokkaitaan, sitoutumaton Kari Juntunen on poissa pelistä ja keskustan Hannele Pokka ja kokoomuksen Matti Pennanen ovat vahvoilla.
SDP ei saa Aino-Maija Luukkosta edes toiselle kierrokselle, ellei se pysty neuvottelemaan hänelle lisätukea vihreiltä. Vihreät eivät kuitenkaan siirry ryhmänä kenenkään taakse, mutta he nousevat hajanaisinakin temppelin harjalle - elleivät sitten hajoa täysin kuin varpusparvi.
Kymmenen vihreän käsissä on, ketkä kaksi selviävät ratkaisevaan toiseen äänestykseen.