"Olen vienyt tusinoittain tervapulloja Ranskaan; tuoksu huumaa ja tarina lumoaa aina. Mutta missä se näkyy Oulussa?"
Mitä sais olla alakudrinkiksi? – Tervacocktail, kiitos! – Ai, mitä? No, ei kyllä meillä oo. En oo ikkään kuullukkaan! Käviskö joku muu? Tätä keskustelua käyn aina Oulun ravintoloissa ja herätän ihmetystä. Vain Zakuskassa ehdotetaan tervaschnapsia. Oikein hyvä se onkin.
Tervakaupungista ei löydy tervacocktailia, mutta ei myöskään tervajäätelöä. Tervasuklaakin tehdään Kajaanissa. Eikä Kotivaran tervametwurstiakaan ole saanut vuosiin.
Saakohan enää oulunsalolaista tervaleipääkään. Ja missä on turisteja houkutteleva tervantuoksuinen kioski, josta saisi tervapastilleja, tervasaippuaa, tervashampoota, tervakynttilöitä, tervateetä ja vaikka tervanyörilettiä? (Viimeksimainittu minulla oli pitkään Pariisissa hyvänä vessan raikastajana.)
Kaikki mieluimmin hauskasti pakattuina, silivuplee. Siinä olisi Oulun upeille vanhoille puhelinkopeille hyvää käyttöä ja opiskelijoille kesätöitä, kun pari retrokioskia kaunistaisi kesällä katukuvaa.
Ranska on maailman suurin matkailumaa. Totta kai sillä on historiansa, sijaintinsa ja ilmastonsa ansiosta etulyöntiasema, mutta niin on monilla muillakin kuten Espanjalla ja Italialla. Mutta Ranska on oikea matkailun laboratorio, joka on määrätietoisesti kehittänyt kohteita tekemällä koko maasta mielenkiintoisen varsinkin automatkailijan kannalta. Jokainen paikkakunta tuo mahdollisimman houkuttelevasti esille oman juttunsa ohiajavan turistin pysäyttämiseksi.
Jos Oulu osaa houkutella rantalomalaisia Pohjois-Norjasta ja kongressimatkailijoita muualta, miksei se halua pysäyttää pakostakin Oulun läpi Lappiin ja Nordkappiin ajavia automatkailijoita? Ylipäätään miksi ihmeessä hieno tervahistoria jätetään hyödyntämättä?
Ranskan Carcassonnessa jo lentokentällä seisoo vastassa haarniskahahmo, ja jättijulisteessa lukee: Tervetuloa kataarien kaupunkiin! Mielenkiintoinen kataarihistoria tunkee läpi koko kaupungissa.
Oulun historian kaltaista valttikorttia on harvalla: Koko maailman suurin tervasatama! Oulun mustalla kullalla tervattiin niin Ranskan, Britannian kuin Amerikankin mahtavat laivastot. Rotuaari- ja kompiainen -sanojen kulku Le Havren satamasta tervalaivojen merimiesten mukana Ouluun on yhä elävä osoitus merkittävästä historiasta.
Matalan puukaupungin keskelle ylpeänä kohonnut uskomattoman suuri ja hieno Seurahuone, nykyinen kaupungintalo, heijastaa tervporvarien mahtia vieläkin.
Kenellä on vetävämpää tarinaa? Olen vienyt tusinoittain tervapulloja Ranskaan; tuoksu huumaa ja tarina lumoaa aina. Mutta missä se näkyy Oulussa? Missä ovat mahtavat tervaveneet, joita ennen käytiin katsomassa Ainolan puistossa?
Kokkolasta löytyy Ålannin sodan sotasaalisalus keskustan puistosta. Missä on maailman suurin tervahauta? Ei ainakaan Oulussa. Missä on elävä tervamuseo? Mikä olisi niille parempi paikka kuin Hupisaaret? Turisti odottaa paikalla tervakaupungin tuntua ja tunnelmaa. Ei hän vaivaudu Turkansaareen asti historiaa hakemaan.
Missä ovat ravintoloiden tervaporvarimenyyt ja pystybaarien tervatynnyripöydät tervaoluineen? Mistä löytyy rannasta aittojen keskeltä oikea tervahovi tervaleivoksia tarjoilevine kahviloineen ja sen tervaporvaritunnelmaa välittävä ravintola, jossa myös oululainen itse voisi järjestää synttäreitään ja muita kekkereitään?
Oulun tervahistoria on niin valtava lähde, että mikä tahansa ranskalaiskaupunki olisi siitä ammentanut itselleen loistavan matkailuvaltin.