Oulun kaupungin terveysjohtaja Jorma Mäkitalo on lomalla.
– Ihan mukavaa on, hän sanoo.
Takana on melkoinen rypistys. Mäkitalosta tuli terveysjohtaja maaliskuussa, mutta hän kokee aloittaneensa tehtävässä varsinaisesti vasta kesäkuussa. Ensin oli hiihtolomaviikko, jolloin moni oli vapaalla. Sitten tuli korona.
– Siihen keskeytyi perehtyminen. Vasta kesäkuun lopulla pääsin tekemään kierrosta hyvinvointipalvelujen pisteissä, joita johdan. Sitä ennen aika meni akuutin tilanteen hoitamiseen, hän muistelee.
Kun työpaikalle ei ollut vielä ehtinyt asettua ja työkavereita tapaamaan, tuli lähtö kotitoimistolle johtamaan toimia, joista oli päätettävä puutteellisin ja muuttuvin tiedoin. Normaaleja virkatoimia oli jätettävä tuonnemmaksi. Ei ollut aikaa tutustua ihmisiin, oli toimittava määrätietoisesti.
– Oli absurdi tunne vetää etäkokousta, johon osallistui kolmattakymmentä ihmistä eikä ollut aavistustakaan, missä rooleissa he ovat ja miksi he ovat siinä kokouksessa. Oli luotettava, että ihmiset tuntevat roolinsa ja tietävät tilanteen.
Mäkitalo oppi tuntemaan ihmiset äänistä ja nimistä.
– On ollut hämmentävää myöhemmin esittäytyä tapaamilleen ihmisille ja kuulla, että mehän olemme tehneet koko kevään yhteistyötä.
Hiuksia nostattavia lukuja
Perehtyminenkään tuskin olisi auttanut tilanteessa, joka oli kaikille uusi.
– Ei minulla eikä varmasti kenelläkään ollut kokemusta epidemiatilanteeseen varautumisesta ja sen johtamisesta. Siinä oli vain ruvettava käyttämään yleislääkärin järkeä, Mäkitalo sanoo.
Aikaisemmalta uralta oli hyödyllisiä kontakteja, mutta järkeiltävääkin riitti, kun tietoa ei ollut. Oli vain THL:n ja eri tutkijatahojen arvioita epidemian voimasta.
– Puhuttiin että 20, 40 tai jopa 60 prosenttia väestöstä sairastuu. Kun sen sovitti Oulun populaatioon ja laski, kuinka moni meille soittaa, kuinka moni tulee hyvinvointikeskukseen, kuinka moni kaupunginsairaalaan – ja kuinka moni kuolee, ne olivat hiuksia nostattavia lukuja.
Johdettavan organisaation väkeen tutustuminen jäi tuonnemmaksi, mutta muuten kontaktit keskeisiin toimijoihin syntyivät heti. Oli yhteinen vihollinen.
Ensimmäisen tilannekuvan Mäkitalo esitti kaupungin johtoryhmälle oltuaan töissä vasta viikon.
– En tiedä, paljonko tavallisesti terveysjohtajan tehtävässä aloitettaessa ollaan tekemisissä kaupungin johdon, aluehallintoviraston ja sairaanhoitopiirin johdon kanssa, mutta nyt tilanne vei välittömästi niihin pöytiin.
Epävarmuuden sietämistä
Jorma Mäkitalo arvioi, että häntä auttoi oudossa tilanteessa hänen henkilökohtaiset ominaisuutensa.
– Olen luonteeltani ehkä sellainen, että en hätkähdä tilanteita, joissa tulee nopeasti paljon tietoa ja täytyy tehdä päätöksiä.
Päivät olivat pitkiä. Vaikka virka-aika loppui, oli asiat hoidettava. Välillä oli raskasta, mutta Mäkitalo huomasi, että rytmi sopi hänelle.
– Toisenlaiselle ihmiselle se olisi voinut olla raskaampaa.
Työtä riitti, mutta se oli myös palkitsevaa. Koneisto toimi, ja varautuminen saatiin riittävälle tasolle.
– Koko ajan pelattiin oletuksilla ja todennäköisyyksillä. Ajattelin, että olkoon niin, että jos jostain tullaan syyttämään, niin syytetään sitten siitä, että varauduttiin liikaa. Sitä koetin välttää, että voitaisiin syyttää, ettei oltu varauduttu tarpeeksi.
Lopulta epidemia hidastui niin, että Oulussa ollaan koronatapauksissa edelleen toukokuun puolivälin lukemissa. Se on melkoinen helpotus verrattuna pelättyyn.
– Pahimman varalle varauduttiin. Sekin on epävarmuuden sietämistä.
Hyvin jännä aloitus
Tavallisina aikoina asiat voivat edetä omalla painollaan, mutta kriisissä toimintakyky punnitaan. Jorma Mäkitalo näki johtamansa organisaation kyvykkyyden heti pestinsä aluksi.
– Varmasti hienosäätöä on, mutta mitään yksittäisiä suurempia asioita, joita pitäisi muuttaa, ei tule minun mieleeni. Ihmiset toimivat hienosti ja kantoivat hienosti vastuuta, hän kehuu.
Hän muistuttaa kuitenkin, että tarkempaa analyysiä keväästä ei ole vielä ehditty tehdä.
– Ensimmäinen aalto tuli ja meni. Sitten ruvettiin purkamaan rajoituksia ja odottamaan toista aaltoa. Kesäkuun loppupuolelle asti olimme niin sanotusti käsi liipaisimella. Sitten tuli kesälomat. Ei ole ollut vielä aikaa katsoa taaksepäin.
Sitä odotellessa voi vähän huokaista. Terveysjohtajan kesäloma on varmasti ansaittu.
– Se oli hyvin jännä aloitus, Jorma Mäkitalo summaa.