Riistapäällikkö Harri Hepo-ojan innostus metsästykseen ja riistanhoitoon alkoi samoin kuin monilla muillakin.
– Isäni repussa olin kuulemma ensimmäisiltä metsäreissuilta tullut kotiin, kun väsymys oli yllättänyt pienen miehen, Hepo-oja naurahtaa.
Toukokuun alussa hän aloitti virallisesti Oulun alueen riistapäällikkönä. Työpisteen sijainti ei muuttunut. Harri Hepo-oja on työskennellyt riistasuunnittelijana vuodesta 1990. Uudella riistapäälliköllä ei ole mielessä mitään asiaa, joka olisi rempallaan edeltäjän Keijo Kapiaisen jäljiltä.
– Keijo on tehnyt hyvää työtä. Mutta tilanteet riista-asioissa muuttuvat nopeastikin: joskus ovat tapetilla hirviasiat, joskus taas petoasiat. Meillä on poronhoitoalueen ulkopuolella viimeisimmän Luonnonvarakeskuksen arvion mukaan neljä susilaumaa, kun olemme valtakunnan keskeisimpiä susialueita, Hepo-oja sanoo.
– Alkukesästä työllistävät hirviluvat. Tänä vuonna ammutaan alueella noin 11 000 hirveä, ja lupapäätöksiä on noin 250. Hirvi jakaa mielipiteet. Vahingon kärsijän mielestä hirviä on liikaa, toisen mielestä taas hirvikantaa ei saa supistaa liikaa. Yhteispelillä mennään.
Suomen Riistakeskuksen Oulun aluetoimiston alue käsittää vajaat neljä miljoonaa hehtaaria entisen Vaasan läänin rajalta Koillismaalle saakka. Kuntatason riistanhoitoyhdistyksiä on 26, ja jokaisella on sivutoiminen toiminnanohjaaja.
Koko valtakunnassa alueita on viisitoista, joissa riistanhoitoyhdistyksiä kolmisensataa.
– Alueemme on monimuotoisin peltovaltaisesta Nivalasta lähes tunturimaastoon Kuusamoon ja Koillismaalle. Merenrannikkoakin löytyy. Täällä metsästys kiinnostaa, onhan meillä yli 40 000 metsästäjää, mikä on eniten kaikista alueista. Metsästäjät ovat Oulun aluetoimiston alueella kalastajien jälkeen suurin harrastajaryhmä. Oulunkin riistanhoitoyhdistyksessä on yli 5 000 metsästäjää.
Metsästäjät, kuten muutkin suomalaiset, ovat Hepo-ojan mielestä perusrehtiä sakkia.
– Mutta ainahan esiintyy tahallista tai tahatonta huolimattomuutta. Lupa-asioissa väärinkäytöksiä ei juuri näy, mutta metsästystilanteissa saattaa innostus joskus karata eikä kanssaihmisiä osata ottaa huomioon. Se herättää sitten metsästyksenvastaista ajattelua.
Alueella oli enimmillään 42 000 metsästäjää.
– Voi olla, että määrä putoaa hiljalleen, kun metsästäjät ikääntyvät ja lupamäärät vähenevät. Tälläkin alueella, vaikka metsästys on suosittua, on kiinnitettävä erityisen paljon huomiota nuorisotyöhön. Kilpailevia harrastusmuotoja on paljon.
Riistanhoitoyhdistysten saaman valtionavun yksi kriteeri on järjestetty nuorisokoulutus.
– Nuorisotyötä tehdään yhdessä esimerkiksi 4H-yhdistyksen ja metsäorganisaatioiden kanssa. Töitä riittää: nuoret päättävät tulevaisuudessa, miten metsästystä harrastetaan. Tavoite ei sinänsä ole saada lisää metsästäjiä vaan lisätä ymmärrystä metsästystä kohtaan.
Riistapäällikön puhelin soi varsin tiuhaan.
– Voittopuolisesti ihminen ottaa puhelimen käteen, jos metsästyksestä on jotain negatiivista sanottavaa. Eikä siinä mitään. On hyvä tietää niidenkin ihmisten mielipiteitä, jotka eivät metsästä. Ei näitä puheluita kyllästymiseen asti tule, Hepo-oja naurahtaa.
Harri Hepo-oja metsästää itse mieluiten metsäkanalintuja haukkuvan lintukoiran avulla. Kotona on kaksi suomenpystykorvaa.
– Toinen on vasta 12-viikkoinen, joten metsäkoiraksi on vielä pitkä matka.
Harri Hepo-oja
Synt. 27.7.1961 Kestilässä.
Koulutus: metsätalous-
29
insinööri.
Perhe: vaimo, kolme lasta
29
ja viisi lastenlasta.
Työura: opettajana Kestilän maatalousoppilaitoksella 1985, metsätalousinsinöörinä Metsäkeskuksella Piippolan ja Pulkkilan alueilla 1986–1990, riistanhoidon neuvoja, myöhemmin riistasuunnittelija Oulussa 1990–2018, riistapäällikkö 2018-.
”Voittopuolisesti ihminen ottaa puhelimen käteen, jos metsästyksestä on jotain negatiivista sanottavaa. Eikä siinä mitään. On hyvä tietää niidenkin ihmisten mielipiteitä, jotka eivät metsästä.”